Kohtelias motoristi

Olen aikaisemminkin käynyt sisäistä debattia siitä, harrastanko moottoripyöräilyä vai kuljenko vain paikasta a paikkaan b. Eihän autoilijoitakaan mielletä pääsääntöisesti autoilun harrastajiksi.

Ja kyllä, olen jo tainnut tässäkin blogissa todeta, että hyötyliikkumiseni prätkällä on koko ajan enemmän jäänyt taka-alalle ja kyse on enemmän ja enemmän huvista. Toisaalta, miksi liikkumisen pitäisi olla tylsää?

Mietin vaan blogini nimeä: Työmatkamotoristin syyspäiväkirja. Kävin tänä syksynä duunissa pärrällä alle kymmenen kertaa. Muuten on tullu ajeltua Fiat Puntolla.

Ja enpä ole ollut kovin ahkera bloggari. Ei vaan ole ollut mitään uutta kerrottavaa. Prätkällä ajelu, ne kerrat kun duuniin pärrällä menin, noudatti hyvinkin pitkälle samoja kaavoja kuin viimekin syksynä: mitä kehnompi ilma, sitä enemmän koko touhun järkevyys mietitytti.

Eilen vein sitten Erkin Kirkkonummelle talvipesään. Matkalla sattui hassu tapahtuma:

Olin pakannut mukaan takaboksiin pullollisen lämmintä glögiä. Matkaa oli jäljellä enää alle kymmenen kilometriä, mutta ajattelin pysähtyä silti juomaan glögini. Oli kylmä ilma ajella ja etenkin kaasukäsi oli jo kohmeessa.

Matkalla en olllut nähnyt yhden yhtä pärrää. Kausi alkoi todellakin olla ohi.

Käännyin Kehä 3:lta sille uudelle sivutielle, joka on viimeinen risteys ennen Kehän loppua Kirkkonummen päässä. Vedin parkkiin pyörätielle pienen asuinalueen reunamille. Noin 10 sekuntia siitä kun olin saanut Erkin jalalle, pärähti paikalle toinen motoristi BMW:n matkaendurolla huomioliivit päällä. Hetken ajattelin, että mies oli polisii, mutta toisella silmäyksellä havaitsin äijän ihan tavisajelijaksi.

"Moi, onko kaikki kunnossa?" kysyi mies.
"Joo, kaikki ok", vastasin.
"Okei, meitä on vaan niin vähän liikkeellä enää, että ajattelin tsekata", jatkoi huomioliivi bemaristi.

Kiittelin miestä, että hän oli pysähtynyt ja kerroin juovani kohta mehua. Äijä ei jäänyt sitä katsomaan, vaan surahteli äänestä päätelleen noin nelisylinterisellä ruiskukoneellaan paikalta eteenpäin kohti Kirkkonummea.

Siistiä. Äijä pysähtyi vain siksi, että hän halusi tarkistaa minulla olevan kaikki kunnossa. Motoristiharrastajat pitävät yhtä. Ehkä minun tulee ensi kaudella pistää hyvä kiertämään.

Koliseva ketju

Vapaala - Söderkulla - Sipoo - Korso - Vapaala

On se kumma, että sitten vasta kun on lokakuu ja lämpötila +7 astetta, niin alkaa moottoripyöräily kiinnostaa...  Ehkä kyse on siitä, että kun tietää sen kohta loppuvan, niin on kiva vielä vähän harrastaa.

Oli melkein vapaa päivä ja päätin juhlistaa kuivaa lokakuista perjantaita pienellä ajelulla. Survoin ajosaappaisiin villasukat, käsiin paksut hanskat ja pari putki-huppua kypärän alle päällekkäin, niin johan tarkeni.

Vastaan tuli kokonaista neljä muuta moottoripyöräiljää. Joku muukin siis harrastaa vielä.

Tiet olivat kuivat ja oli pilvisen valoisaa. Ihan ok ajokeli siis. Sipoon Gästerbyssä oli paikka paikoin mutaa tiellä traktorinrenkaista, mutta muuten en vaaranpaikkoja kohdannut.

Muuten reissu meni hyvin, mutta Erkki alkaa vaatimaan vähän huoltoa. Paikallistin rohinan, jonka olin luullut johtuvan liian isosta eturenkaasta. Kolina tulikin ketjusta!

Pysähdyin rasvaamaan ketjun ja se olikin huonommassa kunnossa, mitä muistin. Myös takaratas näytti kehnolta. Rattaan hampaat alkavat muistuttaa kaatuvaa aaltoa ja se on Bike-lehden mukaan yksi merkki kuluneesta rattaasta. Mutta kun rasvasin ketjun, ei se loppumatkalla enää kolissut.

Ääni, johon olin ketjun kolinan sekoittanut, oli se ääni, kun etulokarin ja kumin väliin menee kivi. Tarkastin eturenkaan jo Sipoon vanhan kirkon pihassa, johon pysädyin ottamaan valokuvia, ja ihmettelin kun ääni vaan jatkui, vaikka en kiviä kumista löytänyt. Sitten lopulta tajusin, että se koliseva ääni kuuluu vain kun veto on päällä ja lakkaa heti jos painan kytkimen pohjaan. Ei siis voinut johtua renkaan pyörimisestä, eikä johtunutkaan.

Keväällä ainakin ketjut ja rattaat sekä etuiskarin remppa. No, meitsin ajomäärällä pitäisikin sitten kestää useamman vuoden. Toivon vaan, että tulee pyörän vaihto ennemmin eteen.

Uuden syksyn ajatuksia

Vapaala - Kilo - Vapaala

Syksyllä sää vaihtelee paljon. Olipas tuokin nyt omaperäistä. Totta kai syksyllä sää vaihtelee paljon, sehän on ominaisinta syksyä.

Pärrällä homma vaan muuttuu oleellisesti sitä haastavammaksi, mitä pimeämmäksi, märemmäksi ja tihkuiseksi sää muuttuu. Haastavammaksi siis verrattuna autoiluun.

Mitä mahdollisesti uutta sanottavaa minulla enää on työmatkamotoristin arjesta verrattuna viime syksyyn? Eiköhän ne tekniset ongelmat ja kylmä kyyti tulleet jo vuosi sitten selväksi.

Nyt pinnalla on ehkä olennaisesti se, että vertaan prätkällä ajoa autolla ajoon. Puntosta on tullut osa arkeani.

Ajelin äsken duunista kotiin. Tihkusadetta, pimeää ja paikoitellen märkää asfalttia. Vihdintiellä suurella pakoputkella varustettu amis-Peugeot tuli rinnalle ja pöräytti mahtavan kiihdytyksen seuraaviin punaisiin valoihin. Mietin, että jos se tulee rinnalle seuraavissa valoissa, niin voisihan sitä kokeilla miten Pökötti kiihtyy. Mutta ei, se kääntyikin Malminkartanon suuntaan ja minä jatkoin Vantaalle päin.

Ei tule harrastettua valo-kiihdytyksiä juurikaan, mutta suoralla tiellä olisihan sitä 90 korville voinut ottaa kaulaa. Sitten olisi voinut päästää amiksen ohi.

Niin, miksi mennä Erkillä töihin jos on Punto? Perustelen menemistä vaikka sillä, että Erkki kuluttaa polttoainetta noin kaksi litraa vähemmän satasella kuin Punto. Ai rahallinen säästö? Entäs vakuutus ja ylipäänsä se, että seisottaa kahta moottoriajoneuvoa ruudussa? No, ei kait sitä prätkän omistamista Suomessa voi ikinä järjellä selittääkään.

Talvihuollot, osa 6: viimeinen lataus

Tämän olisi ihan yhtä hyvin voinut jättää kirjoittamatta, koska akku oli pitänyt varauksensa todella hyvin. Mitään varsinaista huoltoa en siis tehnyt ja muutenkin alkaa olla parasta ennen päiväyksen jälkeistä syys-blogiin naputtelu kevättalvella.

Kävin kuitenkin Kirkkiksellä, jossa Erkki on talvehtinut. Laitoin laturin akkuun kiinni ja se antoi lukemaa noin 0,5 ampeeria. Hyvä akku, hyvä Erkki, kaikki hyvin! Kuten jo aikaisemmin totesin: bensat tankkiin ja kovaan ajoon!

(Jos se siis lähtee käyntiin. Enhän tiedä onko se rele-asia vieläkään kunnossa, koska mitään testiä en ole päässyt suorittamaan.)

Enää noin 1,5 kk ja voin kuvitella lähteväni prätkällä liikkeelle.