Vapaala - Kilo - Vapaala
Syksyllä sää vaihtelee paljon. Olipas tuokin nyt omaperäistä. Totta kai syksyllä sää vaihtelee paljon, sehän on ominaisinta syksyä.
Pärrällä homma vaan muuttuu oleellisesti sitä haastavammaksi, mitä pimeämmäksi, märemmäksi ja tihkuiseksi sää muuttuu. Haastavammaksi siis verrattuna autoiluun.
Mitä mahdollisesti uutta sanottavaa minulla enää on työmatkamotoristin arjesta verrattuna viime syksyyn? Eiköhän ne tekniset ongelmat ja kylmä kyyti tulleet jo vuosi sitten selväksi.
Nyt pinnalla on ehkä olennaisesti se, että vertaan prätkällä ajoa autolla ajoon. Puntosta on tullut osa arkeani.
Ajelin äsken duunista kotiin. Tihkusadetta, pimeää ja paikoitellen märkää asfalttia. Vihdintiellä suurella pakoputkella varustettu amis-Peugeot tuli rinnalle ja pöräytti mahtavan kiihdytyksen seuraaviin punaisiin valoihin. Mietin, että jos se tulee rinnalle seuraavissa valoissa, niin voisihan sitä kokeilla miten Pökötti kiihtyy. Mutta ei, se kääntyikin Malminkartanon suuntaan ja minä jatkoin Vantaalle päin.
Ei tule harrastettua valo-kiihdytyksiä juurikaan, mutta suoralla tiellä olisihan sitä 90 korville voinut ottaa kaulaa. Sitten olisi voinut päästää amiksen ohi.
Niin, miksi mennä Erkillä töihin jos on Punto? Perustelen menemistä vaikka sillä, että Erkki kuluttaa polttoainetta noin kaksi litraa vähemmän satasella kuin Punto. Ai rahallinen säästö? Entäs vakuutus ja ylipäänsä se, että seisottaa kahta moottoriajoneuvoa ruudussa? No, ei kait sitä prätkän omistamista Suomessa voi ikinä järjellä selittääkään.
Syksyllä sää vaihtelee paljon. Olipas tuokin nyt omaperäistä. Totta kai syksyllä sää vaihtelee paljon, sehän on ominaisinta syksyä.
Pärrällä homma vaan muuttuu oleellisesti sitä haastavammaksi, mitä pimeämmäksi, märemmäksi ja tihkuiseksi sää muuttuu. Haastavammaksi siis verrattuna autoiluun.
Mitä mahdollisesti uutta sanottavaa minulla enää on työmatkamotoristin arjesta verrattuna viime syksyyn? Eiköhän ne tekniset ongelmat ja kylmä kyyti tulleet jo vuosi sitten selväksi.
Nyt pinnalla on ehkä olennaisesti se, että vertaan prätkällä ajoa autolla ajoon. Puntosta on tullut osa arkeani.
Ajelin äsken duunista kotiin. Tihkusadetta, pimeää ja paikoitellen märkää asfalttia. Vihdintiellä suurella pakoputkella varustettu amis-Peugeot tuli rinnalle ja pöräytti mahtavan kiihdytyksen seuraaviin punaisiin valoihin. Mietin, että jos se tulee rinnalle seuraavissa valoissa, niin voisihan sitä kokeilla miten Pökötti kiihtyy. Mutta ei, se kääntyikin Malminkartanon suuntaan ja minä jatkoin Vantaalle päin.
Ei tule harrastettua valo-kiihdytyksiä juurikaan, mutta suoralla tiellä olisihan sitä 90 korville voinut ottaa kaulaa. Sitten olisi voinut päästää amiksen ohi.
Niin, miksi mennä Erkillä töihin jos on Punto? Perustelen menemistä vaikka sillä, että Erkki kuluttaa polttoainetta noin kaksi litraa vähemmän satasella kuin Punto. Ai rahallinen säästö? Entäs vakuutus ja ylipäänsä se, että seisottaa kahta moottoriajoneuvoa ruudussa? No, ei kait sitä prätkän omistamista Suomessa voi ikinä järjellä selittääkään.
