Olen aikaisemminkin käynyt sisäistä debattia siitä, harrastanko moottoripyöräilyä vai kuljenko vain paikasta a paikkaan b. Eihän autoilijoitakaan mielletä pääsääntöisesti autoilun harrastajiksi.
Ja kyllä, olen jo tainnut tässäkin blogissa todeta, että hyötyliikkumiseni prätkällä on koko ajan enemmän jäänyt taka-alalle ja kyse on enemmän ja enemmän huvista. Toisaalta, miksi liikkumisen pitäisi olla tylsää?
Mietin vaan blogini nimeä: Työmatkamotoristin syyspäiväkirja. Kävin tänä syksynä duunissa pärrällä alle kymmenen kertaa. Muuten on tullu ajeltua Fiat Puntolla.
Ja enpä ole ollut kovin ahkera bloggari. Ei vaan ole ollut mitään uutta kerrottavaa. Prätkällä ajelu, ne kerrat kun duuniin pärrällä menin, noudatti hyvinkin pitkälle samoja kaavoja kuin viimekin syksynä: mitä kehnompi ilma, sitä enemmän koko touhun järkevyys mietitytti.
Eilen vein sitten Erkin Kirkkonummelle talvipesään. Matkalla sattui hassu tapahtuma:
Olin pakannut mukaan takaboksiin pullollisen lämmintä glögiä. Matkaa oli jäljellä enää alle kymmenen kilometriä, mutta ajattelin pysähtyä silti juomaan glögini. Oli kylmä ilma ajella ja etenkin kaasukäsi oli jo kohmeessa.
Matkalla en olllut nähnyt yhden yhtä pärrää. Kausi alkoi todellakin olla ohi.
Käännyin Kehä 3:lta sille uudelle sivutielle, joka on viimeinen risteys ennen Kehän loppua Kirkkonummen päässä. Vedin parkkiin pyörätielle pienen asuinalueen reunamille. Noin 10 sekuntia siitä kun olin saanut Erkin jalalle, pärähti paikalle toinen motoristi BMW:n matkaendurolla huomioliivit päällä. Hetken ajattelin, että mies oli polisii, mutta toisella silmäyksellä havaitsin äijän ihan tavisajelijaksi.
"Moi, onko kaikki kunnossa?" kysyi mies.
"Joo, kaikki ok", vastasin.
"Okei, meitä on vaan niin vähän liikkeellä enää, että ajattelin tsekata", jatkoi huomioliivi bemaristi.
Kiittelin miestä, että hän oli pysähtynyt ja kerroin juovani kohta mehua. Äijä ei jäänyt sitä katsomaan, vaan surahteli äänestä päätelleen noin nelisylinterisellä ruiskukoneellaan paikalta eteenpäin kohti Kirkkonummea.
Siistiä. Äijä pysähtyi vain siksi, että hän halusi tarkistaa minulla olevan kaikki kunnossa. Motoristiharrastajat pitävät yhtä. Ehkä minun tulee ensi kaudella pistää hyvä kiertämään.
Ja kyllä, olen jo tainnut tässäkin blogissa todeta, että hyötyliikkumiseni prätkällä on koko ajan enemmän jäänyt taka-alalle ja kyse on enemmän ja enemmän huvista. Toisaalta, miksi liikkumisen pitäisi olla tylsää?
Mietin vaan blogini nimeä: Työmatkamotoristin syyspäiväkirja. Kävin tänä syksynä duunissa pärrällä alle kymmenen kertaa. Muuten on tullu ajeltua Fiat Puntolla.
Ja enpä ole ollut kovin ahkera bloggari. Ei vaan ole ollut mitään uutta kerrottavaa. Prätkällä ajelu, ne kerrat kun duuniin pärrällä menin, noudatti hyvinkin pitkälle samoja kaavoja kuin viimekin syksynä: mitä kehnompi ilma, sitä enemmän koko touhun järkevyys mietitytti.
Eilen vein sitten Erkin Kirkkonummelle talvipesään. Matkalla sattui hassu tapahtuma:
Olin pakannut mukaan takaboksiin pullollisen lämmintä glögiä. Matkaa oli jäljellä enää alle kymmenen kilometriä, mutta ajattelin pysähtyä silti juomaan glögini. Oli kylmä ilma ajella ja etenkin kaasukäsi oli jo kohmeessa.
Matkalla en olllut nähnyt yhden yhtä pärrää. Kausi alkoi todellakin olla ohi.
Käännyin Kehä 3:lta sille uudelle sivutielle, joka on viimeinen risteys ennen Kehän loppua Kirkkonummen päässä. Vedin parkkiin pyörätielle pienen asuinalueen reunamille. Noin 10 sekuntia siitä kun olin saanut Erkin jalalle, pärähti paikalle toinen motoristi BMW:n matkaendurolla huomioliivit päällä. Hetken ajattelin, että mies oli polisii, mutta toisella silmäyksellä havaitsin äijän ihan tavisajelijaksi.
"Moi, onko kaikki kunnossa?" kysyi mies.
"Joo, kaikki ok", vastasin.
"Okei, meitä on vaan niin vähän liikkeellä enää, että ajattelin tsekata", jatkoi huomioliivi bemaristi.
Kiittelin miestä, että hän oli pysähtynyt ja kerroin juovani kohta mehua. Äijä ei jäänyt sitä katsomaan, vaan surahteli äänestä päätelleen noin nelisylinterisellä ruiskukoneellaan paikalta eteenpäin kohti Kirkkonummea.
Siistiä. Äijä pysähtyi vain siksi, että hän halusi tarkistaa minulla olevan kaikki kunnossa. Motoristiharrastajat pitävät yhtä. Ehkä minun tulee ensi kaudella pistää hyvä kiertämään.
