Ajelin Kirkkonummelle Hessumobiilin kautta ja ostin releen. Se oli täsmälleen saman näköinen kuin vanhakin, mutta Japanin sijaan valmistettu Taiwanissa.
Ennen releen kiinnittämistä jatkoin bensaletkuprojektia. Insinööri-Jussi antoi minulle hyvän vinkin, että käyttäisin letkun asentamisessa apuna jotain öljyä liukasteena. Lainasin faijani moottoriöljykanisterista pari tippaa öljyä ja sipaisin sitä rautalanganpätkä pipettinä toimien pari tippaa sekä letkujen päiden sisäpinnoille että bensahanan vastakappaleiden huulille. Varoin öljyämästä letkun pään ulkopintaa, koska silloin olisin tehnyt itselleni karhunpalveluksen..
Edelleen itse asennus vaati julmetusti sormivoimia. Liukaste kuitenkin auttoi hommaa huomattavasti ja muutaman minuutin survomisen jälkeen sain letkut paikoilleen. Tässäpä muistiin kaikille koti-asentajille insinööri-Jussin ohje: käyttäkää liukkaria.
Seuraavaksi maalasin tankin loppuun. Laitoin yhteensä kolme kerrosta vannemaalia. Lopputuloksesta tuli siistihkö ja alue peittyy suurimmaksi osaksi penkin alle muutenkin, niin korjausmaalausta ei juuri edes huomaa.
Releen kiinnittäminen kävi myöskin helposti. Ei se ollut sen vaikeampaa kuin irroittaminenkaan. En päässyt tosin testaamaan releen toimivuutta, koska se olisi vaatinut Erkin käynnistämisen. Tankki on tarkoituksella tyhjä ja pyörä visusti kellarissa, niin jätän käynnistelyn sitten kevääseen kun sen aika koittaa ihan tositarkoituksella.
Kylkipalat kiinni, penkki paikalleen ja Erkki oli valmis! Kevääksi pyöräni vaatii vain bensaa tankkiin, ilmanpaineiden tarkistuksen ja sitten vaan kovaan ajoon.
torstai 29. joulukuuta 2011
tiistai 27. joulukuuta 2011
Talvihuollot, osa 4: releen metsästys
Tämä rele-operaatio ei olisi ollut ehdottoman pakollinen talvihuoltokohde, mutta ajattelin hoitaa sen alta pois kun aikaa ajokauden alkuun on vielä reilusti. Toisaalta, ajokausi on periaatteessa edelleen meneillään, sillä syksyn ja alkutalven aikana ulkona on ollut ehkä kolme päivää, jolloin ei olisi voinut ajaa moottoripyörällä. Pari pakkaspäivää ja yksi sohjopäivä.
Releen vaihto liittyy syksyiseen käyntiini MP-Controlissa. Erkissä oli sellainen käynnistysongelma, että jostain syystä virta saattoi katketa starttimoottorille sekunnin murto-osaksi kesken käynnistyksen. Luulin, että kyse on kylmästä koneesta tai jostain muusta viasta, mutta MP-Controlin Sami valaisi asiaa ja näytti minulle Erkin kyljestä releen, joka hänen mielestään oli syypää startin pykimiseen.
Rele oli helpohko irroittaa omatoimisesti ja otin sen taskuun viime käyntini yhteydessä Kirkkonummelle. Kanssamotoristi-Janne ehdotti, että lyön releen koodin Googleen ja tilaan osan Saksasta. Hyvä idea. Tartuin ideasta toimeen ja hittejä releelle löytyi pilvin pimein. Halvimmillaan osa oli eBayssa käytettynä 1,5 $ ja kalleimmillaankin uutena reilu 14 €. Löysin netistä myös tietoa releen käyttökohteista. Kawasakin lisäksi rele oli käytössä useissa automerkeissä.
Nettisurffailusta innostuneena päätin pistää Hessumobiilin ja Motonetin testiin. Täytyisihän rele olla saatavissa myös naapurikaupoista jos se kerran oli käytössä useissa automerkeissä.
Fillaroin ensin Hessumobiiliin. Eilisen myrskyn jäljiltä jouduin kantamaan polkupyöräni erään suuren kuusen läpi, joka oli kaatunut Vihdintien varressa kulkevalle pyörätielle.
Hessumobiilin tiskipalvelu toimi jälleen moitteettomasti! Edellisen kerran kävin Hessulta rekkarin ruuveja Puntoon ja silloinkin palvelu oli todella sähäkkää. Rekkarin ruuvit eivät tosin sopineet, mutta palvelun nopeudessa ja ystävällisyydessä ei mielestäni ollut valittamista..
Myyjä kysyi minulta ensin, että mihin rele tuli. Sitten hän soitti jonnekin ja antoi langan toisessa päässä olevalle henkilölle releeni numerosarjan, joka muuten on 056700-5260, jos joku samaista relettä joskus etsii.. Myyjä kertoi releen tulevan Hessuun huomiseksi ja hinta olisi 12,90 €. Juttelimme hetken moottoripyöräilystä ja myyjä kertoi poikansa käyneen eilen ajamassa. Meillähän oli suorastaan henkinen yhteys. Mahtavaa! Kiitin ja poistuin.
Motonettiin asti en suotta lähtenyt sitten pyöräilemään kun asiahan oli jo selvä.
MP-Controlin Sami muuten suositteli, että olisin hakenut releen SGN:n huollosta, koska epäili sen olevan Kawan erikoisosa. Tätäpä Sami ei tiennyt, että releitähän saa vaikka mistä.
Releen vaihto liittyy syksyiseen käyntiini MP-Controlissa. Erkissä oli sellainen käynnistysongelma, että jostain syystä virta saattoi katketa starttimoottorille sekunnin murto-osaksi kesken käynnistyksen. Luulin, että kyse on kylmästä koneesta tai jostain muusta viasta, mutta MP-Controlin Sami valaisi asiaa ja näytti minulle Erkin kyljestä releen, joka hänen mielestään oli syypää startin pykimiseen.
Rele oli helpohko irroittaa omatoimisesti ja otin sen taskuun viime käyntini yhteydessä Kirkkonummelle. Kanssamotoristi-Janne ehdotti, että lyön releen koodin Googleen ja tilaan osan Saksasta. Hyvä idea. Tartuin ideasta toimeen ja hittejä releelle löytyi pilvin pimein. Halvimmillaan osa oli eBayssa käytettynä 1,5 $ ja kalleimmillaankin uutena reilu 14 €. Löysin netistä myös tietoa releen käyttökohteista. Kawasakin lisäksi rele oli käytössä useissa automerkeissä.
Nettisurffailusta innostuneena päätin pistää Hessumobiilin ja Motonetin testiin. Täytyisihän rele olla saatavissa myös naapurikaupoista jos se kerran oli käytössä useissa automerkeissä.
Fillaroin ensin Hessumobiiliin. Eilisen myrskyn jäljiltä jouduin kantamaan polkupyöräni erään suuren kuusen läpi, joka oli kaatunut Vihdintien varressa kulkevalle pyörätielle.
Hessumobiilin tiskipalvelu toimi jälleen moitteettomasti! Edellisen kerran kävin Hessulta rekkarin ruuveja Puntoon ja silloinkin palvelu oli todella sähäkkää. Rekkarin ruuvit eivät tosin sopineet, mutta palvelun nopeudessa ja ystävällisyydessä ei mielestäni ollut valittamista..
Myyjä kysyi minulta ensin, että mihin rele tuli. Sitten hän soitti jonnekin ja antoi langan toisessa päässä olevalle henkilölle releeni numerosarjan, joka muuten on 056700-5260, jos joku samaista relettä joskus etsii.. Myyjä kertoi releen tulevan Hessuun huomiseksi ja hinta olisi 12,90 €. Juttelimme hetken moottoripyöräilystä ja myyjä kertoi poikansa käyneen eilen ajamassa. Meillähän oli suorastaan henkinen yhteys. Mahtavaa! Kiitin ja poistuin.
Motonettiin asti en suotta lähtenyt sitten pyöräilemään kun asiahan oli jo selvä.
MP-Controlin Sami muuten suositteli, että olisin hakenut releen SGN:n huollosta, koska epäili sen olevan Kawan erikoisosa. Tätäpä Sami ei tiennyt, että releitähän saa vaikka mistä.
maanantai 19. joulukuuta 2011
Talvihuollot, osa 3: bensaletkut
Niin, todettakoon heti alkuun, että mitään perinteisiä öljynvaihto-sessioita on näistä huoltoraporteista turha odottaa. Erkin mittarissa on nyt muutama sata vaille 42 000 km ja tuossa edellämainitussa tasalukemassa tapahtukoon ihan maksullinen mp-liikkeen huolto. Siellä sitten saavat öljyä lutrata.
Tämä talvihuoltojuttuni onkin tällaista pientä akun latailua ja näpertelyä, jonka melkein jokainen perustumpelo osaa tehdä. No niin varmaan on öljynvaihtokin helppoa, mutta sitten pitäisi jotain tehdä sille jäteöljylle. Ei kait sitä voi lattiakaivoon valuttaa.
Tällä kertaa vaihdoin melkein polttoaineletkut. Homma jäi vähän kesken kun sormista loppuivat voimat. Mietin jo useaan otteeseen, että minulla on väärää letkua, mutta ei. Kyllä se letku sinne putken päälle meni kun oikein kovaa nytkytti, painoi, puristeli ja yhtäaikaa nytkyttipuristeli.
Miksi tällaiseen letku-operaatioon sitten ryhdyin? No, kesällä Marjon faija huomasi, että Erkki valuttaa bensaa. Ihan tipoittain vain, mutta kuitenkin sen verran, että se haisi parkkipaikalla. Syynä tähän arvokkaan polttonesteen tiputteluun oli hapertunut polttoaineletkun pää polttoainehanassa. Ensiapuna Tapsan kanssa sitten leikattiin molempien letkujen päistä haperot pois ja vanhat letkut takaisin kiinni hanaan. Operaatio onnistui hyvin, mutta jätti letkut kovin pinkeäksi, koska niistä lähti pituutta pois. Jotenkin jäin sitten pelkäämään, että kireällä olevat letkut pikkuhiljaa haluaisivat purkaa jännitystään vetäytymällä ei-kireiksi, eli irroittautua hanasta tai tankista.
Letkuprojektin lisäksi aloitin tänään tankinmaalausprojektin. Penkki on hinkannut tankkia vasten sen verran, että pieni alue maalia on hankautunut penkin ja tankin saumakohdasta pois. Siinä oli sitten vähän pintaruostetta. Hioin nämä ruosteet pois ja suihkutin päälle ohuen kerroksen Punton vanneprojektista jäänyttä vannemaalia. Jätin kuivumaan. Täytyy jouluna, kun Kirkkonummelle taas menen, heittää päälle toinen kerros maalia ja ehkä myöhemmin vielä kolmas.
Työmatkamotoristin syyspäiväkirja alkaa kohta olla paketissa. Enää letkujen lopullinen kiinnitys ja tankin maalaus loppuun, niin tämä oli tässä.
Tämä talvihuoltojuttuni onkin tällaista pientä akun latailua ja näpertelyä, jonka melkein jokainen perustumpelo osaa tehdä. No niin varmaan on öljynvaihtokin helppoa, mutta sitten pitäisi jotain tehdä sille jäteöljylle. Ei kait sitä voi lattiakaivoon valuttaa.
Tällä kertaa vaihdoin melkein polttoaineletkut. Homma jäi vähän kesken kun sormista loppuivat voimat. Mietin jo useaan otteeseen, että minulla on väärää letkua, mutta ei. Kyllä se letku sinne putken päälle meni kun oikein kovaa nytkytti, painoi, puristeli ja yhtäaikaa nytkyttipuristeli.
Miksi tällaiseen letku-operaatioon sitten ryhdyin? No, kesällä Marjon faija huomasi, että Erkki valuttaa bensaa. Ihan tipoittain vain, mutta kuitenkin sen verran, että se haisi parkkipaikalla. Syynä tähän arvokkaan polttonesteen tiputteluun oli hapertunut polttoaineletkun pää polttoainehanassa. Ensiapuna Tapsan kanssa sitten leikattiin molempien letkujen päistä haperot pois ja vanhat letkut takaisin kiinni hanaan. Operaatio onnistui hyvin, mutta jätti letkut kovin pinkeäksi, koska niistä lähti pituutta pois. Jotenkin jäin sitten pelkäämään, että kireällä olevat letkut pikkuhiljaa haluaisivat purkaa jännitystään vetäytymällä ei-kireiksi, eli irroittautua hanasta tai tankista.
Letkuprojektin lisäksi aloitin tänään tankinmaalausprojektin. Penkki on hinkannut tankkia vasten sen verran, että pieni alue maalia on hankautunut penkin ja tankin saumakohdasta pois. Siinä oli sitten vähän pintaruostetta. Hioin nämä ruosteet pois ja suihkutin päälle ohuen kerroksen Punton vanneprojektista jäänyttä vannemaalia. Jätin kuivumaan. Täytyy jouluna, kun Kirkkonummelle taas menen, heittää päälle toinen kerros maalia ja ehkä myöhemmin vielä kolmas.
Työmatkamotoristin syyspäiväkirja alkaa kohta olla paketissa. Enää letkujen lopullinen kiinnitys ja tankin maalaus loppuun, niin tämä oli tässä.
keskiviikko 14. joulukuuta 2011
Talvihuollot, osa 2: akun lataus
Tästä ei ole kauhean paljon kerrottavaa. Akku oli nimittäin lähes täysi.
Isoilta pojilta ja Bike-lehdestä olen kuullut, että moottoripyörän akku kannattaa talven aikana pitää täynnä. En omista akkulaturia enkä muutenkaan tiedä lataamisesta juuri mitään, mutta onneksi faijallani oli autonakun laturi, joka sopi prätkän akun lataamisen ihan hyvin.
Avasin Erkin penkin virta-avaimella ja akun suojakannen ruuvimeisselillä. Itse akku on ison miehen nyrkin kokoinen laatikko. Isäni ohjeisti minua ja laitoin laturin hauenleuat akkuun kiinni. Sitten vain laturin virtajohto seinään.
Laturissa oli sisäänrakennettu lataustehon mittari. Yksikkönä lataustehossa käytetään näköjään ampeeria. Laturi alkoi lataamaan vain vähän alle yhden ampeerin teholla ja faijani heti totesikin, että "akkuhan on lähes täysi." Hyvä niin. Erkin oma laturi siis toimii hyvin.
Jätin laturin kuitenkin lataamaan. Kun puolen tunnin kuluttua tulin takaisin kellariin, missä Erkki sijaitsi, oli latausteho jo lähes nolla. Piuhat irti ja lataus oli suoritettu.
Seuraavaksi Erkin huollossa on vuorossa bensaletkujen uusiminen. Jos en heti saa töitä, niin aikaa minulla pitäisi ainakin olla ja suorittanen homman jo nyt joulukuun puolella.
Isoilta pojilta ja Bike-lehdestä olen kuullut, että moottoripyörän akku kannattaa talven aikana pitää täynnä. En omista akkulaturia enkä muutenkaan tiedä lataamisesta juuri mitään, mutta onneksi faijallani oli autonakun laturi, joka sopi prätkän akun lataamisen ihan hyvin.
Avasin Erkin penkin virta-avaimella ja akun suojakannen ruuvimeisselillä. Itse akku on ison miehen nyrkin kokoinen laatikko. Isäni ohjeisti minua ja laitoin laturin hauenleuat akkuun kiinni. Sitten vain laturin virtajohto seinään.
Laturissa oli sisäänrakennettu lataustehon mittari. Yksikkönä lataustehossa käytetään näköjään ampeeria. Laturi alkoi lataamaan vain vähän alle yhden ampeerin teholla ja faijani heti totesikin, että "akkuhan on lähes täysi." Hyvä niin. Erkin oma laturi siis toimii hyvin.
Jätin laturin kuitenkin lataamaan. Kun puolen tunnin kuluttua tulin takaisin kellariin, missä Erkki sijaitsi, oli latausteho jo lähes nolla. Piuhat irti ja lataus oli suoritettu.
Seuraavaksi Erkin huollossa on vuorossa bensaletkujen uusiminen. Jos en heti saa töitä, niin aikaa minulla pitäisi ainakin olla ja suorittanen homman jo nyt joulukuun puolella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)