Tyhjensin Erkin polttoainetankin.
Operaatiota varten talutin pyöräni ulos kellarista. Kellarin ovensuussa se käynnistyi ensimmäisellä ja ajoin sen lapsuudenkotini taloyhtiön parkkipaikalle. En viitsinyt suorittaa tankin tyhjennystä sisätiloissa, koska arvasin operaatiosta syntyvän bensan hajua. Lisäksi tarkoituksenani oli kuluttaa kaasarissa olevat bensat loppuun moottoria käyttämällä.
Miksi bensatankki pitäisi tyhjentää talveksi? Tässä asiassa olen kokeneempien motoristien tiedon varassa. Lueskelin Bike-lehdestä ja foorumeilta, että toinen koulukunta on jättää tankki piripintaan täyteen ja toinen on tyhjentää se kokonaan.
Noin puolen vuoden seisominen muuttaa bensiinin rakennetta. Tätäkään en ennen motoristiuraani tiennyt. Luulin, että bensiini säilyy muuttumattomana vuosia kuten alkoholi, mutta ei. Se muuttuisi jotenkin huonommaksi. Uskon tämän. Se oli siis yksi syy.
Toinen syy tankin tyhjentämiseen oli se, että taloyhtiön kellarissa ei saisi säilytellä suuria määriä palavia nesteitä. Tästä isäni oli huolissaan ja tavallaan minäkin. Tankki siis tyhjäksi.
Laskeskelin, että bensaa Erkin tankissa oli jäljellä noin kahdeksan litraa. Löysin kellarista rojujen keskeltä kymmenen litran mehukanisterin. Lisäksi löysin suppilon, jota faijani oli käyttänyt ilmeisesti pakkasnesteen lisäämiseen, koska suppilossa oli nähtävillä pieniä jäämiä punaista nestettä.
Ruuvasin Erkistä pienen kylkipalan irti, jonka alla tiesin polttoaineletkujen olevan. Letkut olivat yllättävän tiukassa ja päätankin letkua irroittaessani nykäisin letkun vahingossa poikki. Niin, tämä oli yksi syy, miksi tyhjensin tankin. Halusin vaihtaa talvella bensaletkut, jotka olivat silminnähden huonokuntoiset.
Liruttelin päätankin osuuden mehukanisteriin bensahanan ollessa ON-asennossa. Olin laskeskellut oikein. Bensaa lirui ulos neljä litraa. Tämä tarkoitti sitä, että varatankissa oli jäljellä toiset neljä.
Tässä välissä käynnistin Erkin, polttoainehanan edelleen ollessa ON-asennossa. Yllättävän paljon kaasarissa oli bensaa, koska Erkki kävi tyhjäkäynnillä pari minuuttia. Tai yllättävän ja yllättävän. Ei minulla ole sen tarkempaa tietoa siitä miten kaasutin toimii, mutta jonkin verran siellä siis on bensaa varastossa. Erkki sammui itsestään kun kaasari oli tyhjä. Se oli nyt virallisesti viimeinen kerta kun Erkki oli käynnissä tämän vuoden puolella. Kaasarin tyhjentäminen on kuulemma fiksua. Tämänkin luin Bike-lehdestä.
Varatankin letkun revin irti varovaisemmin. Vaikka tarkoitus olikin myöhemmin vaihtaa molemmat letkut, en suotta halunnut repiä niitä molempia nyt poikki. Varatankista liruttelin neljä litraa 98:ia ja mehukanisteri oli melkein täynnä. Hanan asennolla ei enää ollut väliä, koska päätankki oli tyhjä. Se jäi nyt ON-asentoon. Pistin kylkipalan takaisin paikoilleen ja huolto oli tältä osin valmis.
Lisäksi kuivasin penkin alta vesilammikon, joka oli muotoutunut sinne syksyn sateissa. Huomasin myös, että vasen takavilkku oli puolillaan täynnä vettä. En ehtinyt tehdä asialle vielä mitään, koska minulla oli kiire töihin. Yritin myös irroittaa peilit, jotta Erkki veisi talvisäilytyksessä vähemmän tilaa, mutta en löytänyt tarpeeksi isoa lenkkiavainta. Palataan asiaan.
perjantai 21. lokakuuta 2011
tiistai 18. lokakuuta 2011
Tekisikö vielä mieli ajaa moottoripyörällä?
Mietin otsikon aihetta tänään kun ajelin Puntolla töihin. Vastaan tuli useita moottoripyöriä. Viime päivinä on ollut hyvä, mutta kylmä, syksyinen sää.
Juttelin duunissa Jessen kanssa. Hän kulkee työmatkat 125 kuutioisella Vespalla. Hän sanoi vespailevansa niin pitkälle kun lumi tulee.
Niin, harmittaako minua, että vein Erkin jo pois? Voisin ajella vielä useita päiviä. Moni muukin ajelee.
Ei minua oikeastaan harmita. Ostin auton ja sillä on mukavaa ajella. Voin kuitenkin heittää romukoppaan perusteluni motorisoitujen ajoneuvojen omistamisen järkevyydestä jos perusteluna on edullisuus. Ei minun ole mitään järkeä omistaa sekä autoa että moottoripyörää.
Jos minulla ei olisi ollut varaa hankkia autoa, niin ajelisin vielä moottoripyörällä. Sitten joku yö olisi pakkasta ja varmasti viimeistään tuolloin harmittaisi.
Moottoripyöräilyä ja autoilua syksyllä voisi verrata toisiinsa leikkisästi vaikka näin. Kumpaa söisit mieluummin: kylmää pitsaa vai lämmintä maksalaatikkoa? Siirryn pitsan syöntiin sitten ensi keväänä jahka se taas on lämmintä.
Juttelin duunissa Jessen kanssa. Hän kulkee työmatkat 125 kuutioisella Vespalla. Hän sanoi vespailevansa niin pitkälle kun lumi tulee.
Niin, harmittaako minua, että vein Erkin jo pois? Voisin ajella vielä useita päiviä. Moni muukin ajelee.
Ei minua oikeastaan harmita. Ostin auton ja sillä on mukavaa ajella. Voin kuitenkin heittää romukoppaan perusteluni motorisoitujen ajoneuvojen omistamisen järkevyydestä jos perusteluna on edullisuus. Ei minun ole mitään järkeä omistaa sekä autoa että moottoripyörää.
Jos minulla ei olisi ollut varaa hankkia autoa, niin ajelisin vielä moottoripyörällä. Sitten joku yö olisi pakkasta ja varmasti viimeistään tuolloin harmittaisi.
Moottoripyöräilyä ja autoilua syksyllä voisi verrata toisiinsa leikkisästi vaikka näin. Kumpaa söisit mieluummin: kylmää pitsaa vai lämmintä maksalaatikkoa? Siirryn pitsan syöntiin sitten ensi keväänä jahka se taas on lämmintä.
sunnuntai 16. lokakuuta 2011
Kuudennella laukeava
Matka: Vapaala-Kirkkonummi
Ellei yllättävä trooppinen ilmasto tee esiintymistä keskelle Suomen talvea, olivat ajot moottoripyörällä tältä vuodelta tässä. Vein Erkin Kirkkonummelle talvisäilöön.
Marjon kanssa pesimme pyörän pikaisesti ennen kellariin sijoittamista. Minulla oli kiire töihin ja polttoainetankin tyhjennys jäi ensi kertaan. Trippimittarissa oli pyöreät 150 km ja laskeskelin tankissa olevan jäljellä noin kahdeksan litraa bensaa. Suunnitelmani siitä, että jäljellä olisi alle varatankillinen, menivät siis mönkään. No, nyt tarvitsen ison astian tai kikkailun polttoainehanan kanssa.
Oli noin viisi astetta lämmintä kun lähdin Kirkkonummelle. Erkki lähti käyntiin vasta kuudennella painalluksella. Ilmeisesti muutaman päivän seisonta ilman ajoa oli tiivistänyt kosteutta vääriin paikkoihin. Sen verran tottunut Erkin käynnistäjä kuitenkin jo olen, että kolmannesta painalluksesta eteenpäin toimitin oikean käteni etusormella kuulosuojaimen virkaa korvalleni. Ja paukahdushan sieltä tuli. Erkki oli tänään kuudennella laukeava. Mutta käyntiin lähti ja hyvin hyrräsi!
Oli mukavaa ajella Kehä kolmosta sunnuntaiautoilijoiden seassa. Tuli vähän vilakka, mutta liikkuminen oli erittäin ripeää. Parin päivän autoilun jälkeen moottoripyörä tuntui villin tehokkaalta kulkuvälineeltä. Tähän eräs Audi TT:n omistava kaverini sanoisi, että riippuu tietenkin autosta. No, aika ripeä vehje Kawasaki ER-5 on verrattuna useimpiin perheautoihin. Eroa autoilun ja moottoripyöräilyn välillä toki korosti seikka, että olin viime päivät autoillut Fiat Puntolla.
Ellei yllättävä trooppinen ilmasto tee esiintymistä keskelle Suomen talvea, olivat ajot moottoripyörällä tältä vuodelta tässä. Vein Erkin Kirkkonummelle talvisäilöön.
Marjon kanssa pesimme pyörän pikaisesti ennen kellariin sijoittamista. Minulla oli kiire töihin ja polttoainetankin tyhjennys jäi ensi kertaan. Trippimittarissa oli pyöreät 150 km ja laskeskelin tankissa olevan jäljellä noin kahdeksan litraa bensaa. Suunnitelmani siitä, että jäljellä olisi alle varatankillinen, menivät siis mönkään. No, nyt tarvitsen ison astian tai kikkailun polttoainehanan kanssa.
Oli noin viisi astetta lämmintä kun lähdin Kirkkonummelle. Erkki lähti käyntiin vasta kuudennella painalluksella. Ilmeisesti muutaman päivän seisonta ilman ajoa oli tiivistänyt kosteutta vääriin paikkoihin. Sen verran tottunut Erkin käynnistäjä kuitenkin jo olen, että kolmannesta painalluksesta eteenpäin toimitin oikean käteni etusormella kuulosuojaimen virkaa korvalleni. Ja paukahdushan sieltä tuli. Erkki oli tänään kuudennella laukeava. Mutta käyntiin lähti ja hyvin hyrräsi!
Oli mukavaa ajella Kehä kolmosta sunnuntaiautoilijoiden seassa. Tuli vähän vilakka, mutta liikkuminen oli erittäin ripeää. Parin päivän autoilun jälkeen moottoripyörä tuntui villin tehokkaalta kulkuvälineeltä. Tähän eräs Audi TT:n omistava kaverini sanoisi, että riippuu tietenkin autosta. No, aika ripeä vehje Kawasaki ER-5 on verrattuna useimpiin perheautoihin. Eroa autoilun ja moottoripyöräilyn välillä toki korosti seikka, että olin viime päivät autoillut Fiat Puntolla.
tiistai 11. lokakuuta 2011
Autokaupat
Matka: Vapaala-Malmi-Vapaala
Mietin ensin, että lähtisin julkisilla auton ostoon, mutta päädyin Erkkiin, jotta saisin kulutettua polttoainetta. Tankissa on vieläkin yli puolet jäljellä. Se tulee olemaan mutkikkaampi tyhjentää jos bensaa on yli varatankillinen.
Autokaupat tuli tehtyä ja Erkki jäi pariksi tunniksi Malmille kunnes hain sen Juhan kanssa pois. Juha ajoi autollani ja minä Erkillä.
Oli taas huono syksyinen keli. Tai erittäin huono motoristeille. Autoilijoilla on aina helpompaa. Olin kurainen ja päällisin puolin kasteltu kun lopulta saavuimme Vapaalaan.
Työmatkamotoristin syyspäiväkirja alkaa pikkuhiljaa olla tässä. Kirjoittelen toki vielä mitä talvisäilytykseen viennin yhteydessä tapahtuu ja mitä huoltoja mahdollisesti teen, mutta autoilujutut säästän Talviautoilijan päiväkirjaan.
Mietin ensin, että lähtisin julkisilla auton ostoon, mutta päädyin Erkkiin, jotta saisin kulutettua polttoainetta. Tankissa on vieläkin yli puolet jäljellä. Se tulee olemaan mutkikkaampi tyhjentää jos bensaa on yli varatankillinen.
Autokaupat tuli tehtyä ja Erkki jäi pariksi tunniksi Malmille kunnes hain sen Juhan kanssa pois. Juha ajoi autollani ja minä Erkillä.
Oli taas huono syksyinen keli. Tai erittäin huono motoristeille. Autoilijoilla on aina helpompaa. Olin kurainen ja päällisin puolin kasteltu kun lopulta saavuimme Vapaalaan.
Työmatkamotoristin syyspäiväkirja alkaa pikkuhiljaa olla tässä. Kirjoittelen toki vielä mitä talvisäilytykseen viennin yhteydessä tapahtuu ja mitä huoltoja mahdollisesti teen, mutta autoilujutut säästän Talviautoilijan päiväkirjaan.
Joku muukin ajaa vielä
Matka: töistä kotiin Kilo-Vapaala
Laskin matkalla vastaantulevia motoristeja. Saldo oli todella yllättävä: 3! En ole selvillä, mutta ehkä täksi päiväksi on luvattu hyvää säätä.
Onneksi sade oli yön aikana satanut itsensä loppuun ja pääsin kotiin kirjaimellisesti kuivin jaloin.
Laskin matkalla vastaantulevia motoristeja. Saldo oli todella yllättävä: 3! En ole selvillä, mutta ehkä täksi päiväksi on luvattu hyvää säätä.
Onneksi sade oli yön aikana satanut itsensä loppuun ja pääsin kotiin kirjaimellisesti kuivin jaloin.
Kylmä huuhtelu
Matka: töihin Vapaala-Kilo
Kun lähdin yhdentoista jälkeen yöllä töihin ajattelin vain, että onpa huono ilma. En ajatellut, että on esimerkiksi sateisinta, mitä on ikinä moottoripyöräillessäni ollut.
Jotenkin vettä tuli taivaalta todella reilusti. Huomasin sen pian. Kaduilla oli virtaavaa vettä todella paljon. Useisiin paikkoihin oli muodostunut auton renkaiden myötäiset vesiurat. Lisäksi oli pimeää ja kylmää. Tie oli jo edellisten asioiden vuoksi liukas. Oman lisänsä liukkauteen toivat syksyn lehdet.
Visiiri huurustui todella pahasti. Ilmanvaihtoritilöiden kautta tuli silloin tällöin kylmä tippa päähäni.
Onneksi tiet olivat autiot. Näkyvyys kypärän sisältä oli erittäin huono. Pelkästään äskeisen ajokerran huono näkyvyys on yksin syy lopetella moottoripyöräkausi mahdollisimman pian. Voin todeta, että onnettomuusriski oli huonon näkyvyyden vuoksi huomattavasti kasvanut. Lisäksi jos jokin ääritilanne olisi kohdalle sattunut, olisi liukkaus varmasti aiheuttanut jonkin jännän seurauksen jarrutukseen.
Pysäköin Erkin tutuksi tulleen lipan alle. Onneksi en joudu jättämään sitä duunin parkkipaikalla suoraan taivasalle. Tämän yön vesisuihku olisi ollut tarpeeton muutenkin herkkien sähkölaitteiden huuhtelu.
Olen järkeillyt, että sinänsä pelkkä märkä ajo ei ole niin paha kuin seisottaa pyörää kylmänä sateessa. Ajon jälkeen moottori on niin kuuma, että se hohkaa pyörän tärkeimmät kohdat kuiviksi.
Kovassa sateessa tuli todettua varusteistani sen verran, että omistamani MP-asun saappaat eivät olekaan vedenpitävät. U:n muotoisesta tikkauksesta muodostui vasemman jalan sukkaani U:n muotoinen märkä rantu. Olin tästä yllättynyt, koska olin mielestäni ostanut vedenpitävät saappaat. Hyvä toisaalta, että kastuminen tapahtui näin lyhyellä matkalla, niin osaan varautua tulevaisuuden varalle jos olen ensi ajokaudella lähdössä pitkälle mp-reissulle.
Kun lähdin yhdentoista jälkeen yöllä töihin ajattelin vain, että onpa huono ilma. En ajatellut, että on esimerkiksi sateisinta, mitä on ikinä moottoripyöräillessäni ollut.
Jotenkin vettä tuli taivaalta todella reilusti. Huomasin sen pian. Kaduilla oli virtaavaa vettä todella paljon. Useisiin paikkoihin oli muodostunut auton renkaiden myötäiset vesiurat. Lisäksi oli pimeää ja kylmää. Tie oli jo edellisten asioiden vuoksi liukas. Oman lisänsä liukkauteen toivat syksyn lehdet.
Visiiri huurustui todella pahasti. Ilmanvaihtoritilöiden kautta tuli silloin tällöin kylmä tippa päähäni.
Onneksi tiet olivat autiot. Näkyvyys kypärän sisältä oli erittäin huono. Pelkästään äskeisen ajokerran huono näkyvyys on yksin syy lopetella moottoripyöräkausi mahdollisimman pian. Voin todeta, että onnettomuusriski oli huonon näkyvyyden vuoksi huomattavasti kasvanut. Lisäksi jos jokin ääritilanne olisi kohdalle sattunut, olisi liukkaus varmasti aiheuttanut jonkin jännän seurauksen jarrutukseen.
Pysäköin Erkin tutuksi tulleen lipan alle. Onneksi en joudu jättämään sitä duunin parkkipaikalla suoraan taivasalle. Tämän yön vesisuihku olisi ollut tarpeeton muutenkin herkkien sähkölaitteiden huuhtelu.
Olen järkeillyt, että sinänsä pelkkä märkä ajo ei ole niin paha kuin seisottaa pyörää kylmänä sateessa. Ajon jälkeen moottori on niin kuuma, että se hohkaa pyörän tärkeimmät kohdat kuiviksi.
Kovassa sateessa tuli todettua varusteistani sen verran, että omistamani MP-asun saappaat eivät olekaan vedenpitävät. U:n muotoisesta tikkauksesta muodostui vasemman jalan sukkaani U:n muotoinen märkä rantu. Olin tästä yllättynyt, koska olin mielestäni ostanut vedenpitävät saappaat. Hyvä toisaalta, että kastuminen tapahtui näin lyhyellä matkalla, niin osaan varautua tulevaisuuden varalle jos olen ensi ajokaudella lähdössä pitkälle mp-reissulle.
Tunnisteet:
Kawasaki ER-5,
lokakuu,
MP-asu,
sade,
syksy
maanantai 10. lokakuuta 2011
Motoristista tulee autoilija
Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
Matkalla ei sattunut mitään ihmeempää. Yhtään motoristia ei tullut vastaan meno- tai tulomatkalla. Tulomatkalla aamuruuhkassa satoi kovasti.
Ja sitten muihin asioihin: teen autokaupat huomenna 99 %:n varmuudella. Odotan ideatasolla kovasti sitä, että pääsen matkustamaan metallisen lämmitetyn kuoren sisään. Ajon aikana ei tarvitse pukeutua saappaisiin, paksuihin hanskoihin, suojilla varustettuihin takkiin tai housuihin saati kypärään. En koe moottoripyöräilyssä varusteiden pukemista kynnyskysymykseksi tai inhottavaksi asiaksi, mutta toisaalta on kiva, että pääsen siitä noin puoleksi vuodeksi eroon.
Jos ja kun autokaupat huomenna teen, siirryn käyttämään autoa työmatkaliikenteessä. Haluan tietenkin heti päästä toteamaan, että kuinka huonot kaupat sitä tuli tehtyä.. Ajelen Erkillä vielä muutaman ajon ja viimeistään ensi viikolla vuoden viimeisen ajon Kirkkonummelle.
Matkalla ei sattunut mitään ihmeempää. Yhtään motoristia ei tullut vastaan meno- tai tulomatkalla. Tulomatkalla aamuruuhkassa satoi kovasti.
Ja sitten muihin asioihin: teen autokaupat huomenna 99 %:n varmuudella. Odotan ideatasolla kovasti sitä, että pääsen matkustamaan metallisen lämmitetyn kuoren sisään. Ajon aikana ei tarvitse pukeutua saappaisiin, paksuihin hanskoihin, suojilla varustettuihin takkiin tai housuihin saati kypärään. En koe moottoripyöräilyssä varusteiden pukemista kynnyskysymykseksi tai inhottavaksi asiaksi, mutta toisaalta on kiva, että pääsen siitä noin puoleksi vuodeksi eroon.
Jos ja kun autokaupat huomenna teen, siirryn käyttämään autoa työmatkaliikenteessä. Haluan tietenkin heti päästä toteamaan, että kuinka huonot kaupat sitä tuli tehtyä.. Ajelen Erkillä vielä muutaman ajon ja viimeistään ensi viikolla vuoden viimeisen ajon Kirkkonummelle.
Kylmä!
Matka: Vapaala-Kilo-Vapaala
Adjektiivit loppuvat kesken kun kuvailen kylmeneviä syyssäitä. Tai siltä ainakin tuntuu. Edelleenkään mitään kovin dramaattista kerrottavaa ei ole, syksy vaan koko ajan kylmenee. Kun tulin töistä kotiin oli mittarissa +2,4 astetta. Ei siis ollut mikään ihme, että tuntui kylmältä..
Erkki yrittää ilmeisesti jättää itsestään hyvän loppuvaikutelman talveksi, koska on ihmeen nätisti käynnistynyt. Duunin pihassa kahden asteen lämpötilassa se hörähti käyntiin ensimmäisellä käynnistyksellä. Lähes samankaltaisen tilanteen jo kertaalleen aikasemmin kirjasin, eli ei siis mitään dramaatttista tässäkään.
Yleisistä motoristin fiiliksistä voisin todeta sen verran, että loppujen lopuksi olen kovin tyytyväinen ostokseeni, eli ER-5:een, Erkkiin. Se on mielestäni vanha, mutta se toimii yllättävän hyvin. Se oli edullinen. Minulla ei todellisia ongelmia ole pyörän kanssa vielä ollut ja ne ongelmat, joita olen kokenut, ovat johtuneet tietämättömyydestäni. Vaikka pauketta ja jurnutusta on ollut, olen lähes aina päässyt liikkeelle. Sen yhden kerran pistän tietämättömyyteni piikkiin. Kyllä kuskin pitäisi olla kärryillä siitä minkälaisia liikkeellelähdön estoja pyörästä löytyy.
Ehkä käsitykseni siitä, mikä on vanha laite tai kone, on muuttumassa. Olosuhteiden pakosta, eli lompakkoni ohuudesta johtuen, ostin kolmetoistavuotiaan Kawasaki ER-5:n. Niille, jotka haluaisivat aloittaa moottoripyöräilyn, mutta ajattelevat lajin harrastamisen olevan kallista voin kertoa, että hommaan pääsee kiinni edullisestikin. Toki kaikki on suhteellista, mutta mielestäni pari tuhatta euroa noinkin pätevästä moottoripyörästä on halpa hinta. Uusi vastaava olisi kuitenkin maksanut lähes kymppitonnin.
Yövuoron ylivirittämät aivoni eivät nyt pysty parempaan. Tavallaan haluaisin kertoa jonkin suuren oivalluksen moottoripyöräilystä, mutta mitään kreisiä ei nyt tule mieleen. Ei mitään todellisuutta kummallisempaa.
Adjektiivit loppuvat kesken kun kuvailen kylmeneviä syyssäitä. Tai siltä ainakin tuntuu. Edelleenkään mitään kovin dramaattista kerrottavaa ei ole, syksy vaan koko ajan kylmenee. Kun tulin töistä kotiin oli mittarissa +2,4 astetta. Ei siis ollut mikään ihme, että tuntui kylmältä..
Erkki yrittää ilmeisesti jättää itsestään hyvän loppuvaikutelman talveksi, koska on ihmeen nätisti käynnistynyt. Duunin pihassa kahden asteen lämpötilassa se hörähti käyntiin ensimmäisellä käynnistyksellä. Lähes samankaltaisen tilanteen jo kertaalleen aikasemmin kirjasin, eli ei siis mitään dramaatttista tässäkään.
Yleisistä motoristin fiiliksistä voisin todeta sen verran, että loppujen lopuksi olen kovin tyytyväinen ostokseeni, eli ER-5:een, Erkkiin. Se on mielestäni vanha, mutta se toimii yllättävän hyvin. Se oli edullinen. Minulla ei todellisia ongelmia ole pyörän kanssa vielä ollut ja ne ongelmat, joita olen kokenut, ovat johtuneet tietämättömyydestäni. Vaikka pauketta ja jurnutusta on ollut, olen lähes aina päässyt liikkeelle. Sen yhden kerran pistän tietämättömyyteni piikkiin. Kyllä kuskin pitäisi olla kärryillä siitä minkälaisia liikkeellelähdön estoja pyörästä löytyy.
Ehkä käsitykseni siitä, mikä on vanha laite tai kone, on muuttumassa. Olosuhteiden pakosta, eli lompakkoni ohuudesta johtuen, ostin kolmetoistavuotiaan Kawasaki ER-5:n. Niille, jotka haluaisivat aloittaa moottoripyöräilyn, mutta ajattelevat lajin harrastamisen olevan kallista voin kertoa, että hommaan pääsee kiinni edullisestikin. Toki kaikki on suhteellista, mutta mielestäni pari tuhatta euroa noinkin pätevästä moottoripyörästä on halpa hinta. Uusi vastaava olisi kuitenkin maksanut lähes kymppitonnin.
Yövuoron ylivirittämät aivoni eivät nyt pysty parempaan. Tavallaan haluaisin kertoa jonkin suuren oivalluksen moottoripyöräilystä, mutta mitään kreisiä ei nyt tule mieleen. Ei mitään todellisuutta kummallisempaa.
lauantai 8. lokakuuta 2011
Bensaa, aamu-ajelua ja kylmää
Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
Muutaman yövuoron putki alkoi.
Tankkasin bensatankin täyteen. Meni enkat: 13,30 l. Erkin tankki vetää 16 litraa ja olen koko ajan yrittänyt harventaa tankkausväliä siten, että ajan aina muutaman kilometrin enemmän kuin edellisellä tankilla. Olen merkannut kaikki tankkaukset Exceliin. Keskikulutus koko käyttöajalta on nyt 5,4 l / 100 km. Huomasin nyt syksyllä, että kaupunkiajossa kulutus on suurempi. Kesällä kun ajelin pidempiä matkoja, esimerkiksi Puumalaan, pääsin alle viiden litran kulutukseen.
Mietin, että tankkaankohan enää tämän vuoden puoella Erkkiä, vai selviänkö näillä reilulla parilla sadalla kilometrillä talvisäilytykseen asti. Siksi asiaa pohdin, että ajattelin tyhjentää tankin talveksi. Kovin montaa litraa en jaksaisi tankista ulos lorotella.
Kun lähdin aamulla Kilosta, oli Espoo kovin lauantaiaamuisen hiljainen. Yllättäen, vielä Kilon puolella, Inexin pihasta kurvasi eteeni mies moottoripyörällä. Ei siis mitenkään vaarallisesti kurvannut, mutta yllätyin kun näin kanssamotoristin, jonka päättelin olevan samoilla asioilla kun minä. Hänkin oli mahdollisesti tulossa yövuorosta kotiin ja ajelimme samaa matkaa ainakin Rajatorpantielle saakka. Ajattelin jo mielessäni, että kehtaanko ajella äijän perässä kovin pitkään kun alkumatkan jokaisesta risteyksestä käännyin samalle tielle, minne hän oli menossa. Eihän tilanteessa ollut sinänsä mitään kummallista, mutta oli hauska sattuma, että muuten autioilla syksyisillä teillä ajoi kaksi motoristia paksut ajovarusteet yllä ja vielä takalaukuilla varustetuilla moottoripyörillä samaan suuntaan ilman, että he tunsivat toisiaan.
Yhteinen ajelumme katkesi Riihiniityntiellä kun pihakadulta kurvasi väliimme 80-luvun Mersu. Ja tämä kaveri kurvasi - ei niinkään rauhallisesti kääntynyt. Himmasin vähän vauhtia ja ajelin Mersun perässä. Riihiniityntiellä on yhdessä kohtaa nopeustöyssyt. Speed bump. Mikä se on suomeksi? No, puhutaan nyt nopeustöyssystä. Tämän töyssyn jälkeen Mersu hiljensi kävelyvauhtiin ja ohjasi epämääräisesti penkan puolelle. Matka kuitenkin jatkui hiljaista vauhtia. Joko Mesestä meni jotain rikki tai kuski oli kännissä. Epäilen jälkimmäistä. Hän ei vilkuttanut tien sivuun van törötteli tien oikeassa reunassa kävelyvauhtia eteenpäin. Autolla olisin joutunut etsimään parempaa ohituspaikkaa, mutta pääsin Erkillä kätevästi ohittamaan Mersu-miehen juurikaan käymättä vastaantulijan kaistalla.
Mersu-miehen jännän ajelun vuoksi menetin näköyhteyden toiseen Kilosta tulleeseen mahdolliseen työmatkamotoristiin. Tarina ei kerro, olisiko mies peräti ajanut Vapaalaan saakka. Ehkä hänkin pitää blogia. Ja ehkä hänkin suunnittelee auton ostoa.
Johan jaarittelin. Ei vaikuta kovin mielenkiintoisilta nämä jutut. No, joka tapauksessa kun pääsin kotiin, tarkastin lämpötilan. Se oli +6 astetta. Varmaan hyvässä lykyssä pystyisin ajelemaan moottoripyörällä vielä parinkin viikon päästä, mutta touhu muuttuu koko ajan vaarallisemmaksi, kylmemmäksi ja lähtö-epävarmemmaksi. Ja vaarallisemmalla en tarkoita Mersu-miehiä, vaan jäätä.
Mainittakoon vielä se, että Erkki on käynnistynyt esimerkillisen hyvin. Aamulla duunin parkkipaikalla se hörähti käyntiin ykösellä.
Muutaman yövuoron putki alkoi.
Tankkasin bensatankin täyteen. Meni enkat: 13,30 l. Erkin tankki vetää 16 litraa ja olen koko ajan yrittänyt harventaa tankkausväliä siten, että ajan aina muutaman kilometrin enemmän kuin edellisellä tankilla. Olen merkannut kaikki tankkaukset Exceliin. Keskikulutus koko käyttöajalta on nyt 5,4 l / 100 km. Huomasin nyt syksyllä, että kaupunkiajossa kulutus on suurempi. Kesällä kun ajelin pidempiä matkoja, esimerkiksi Puumalaan, pääsin alle viiden litran kulutukseen.
Mietin, että tankkaankohan enää tämän vuoden puoella Erkkiä, vai selviänkö näillä reilulla parilla sadalla kilometrillä talvisäilytykseen asti. Siksi asiaa pohdin, että ajattelin tyhjentää tankin talveksi. Kovin montaa litraa en jaksaisi tankista ulos lorotella.
Kun lähdin aamulla Kilosta, oli Espoo kovin lauantaiaamuisen hiljainen. Yllättäen, vielä Kilon puolella, Inexin pihasta kurvasi eteeni mies moottoripyörällä. Ei siis mitenkään vaarallisesti kurvannut, mutta yllätyin kun näin kanssamotoristin, jonka päättelin olevan samoilla asioilla kun minä. Hänkin oli mahdollisesti tulossa yövuorosta kotiin ja ajelimme samaa matkaa ainakin Rajatorpantielle saakka. Ajattelin jo mielessäni, että kehtaanko ajella äijän perässä kovin pitkään kun alkumatkan jokaisesta risteyksestä käännyin samalle tielle, minne hän oli menossa. Eihän tilanteessa ollut sinänsä mitään kummallista, mutta oli hauska sattuma, että muuten autioilla syksyisillä teillä ajoi kaksi motoristia paksut ajovarusteet yllä ja vielä takalaukuilla varustetuilla moottoripyörillä samaan suuntaan ilman, että he tunsivat toisiaan.
Yhteinen ajelumme katkesi Riihiniityntiellä kun pihakadulta kurvasi väliimme 80-luvun Mersu. Ja tämä kaveri kurvasi - ei niinkään rauhallisesti kääntynyt. Himmasin vähän vauhtia ja ajelin Mersun perässä. Riihiniityntiellä on yhdessä kohtaa nopeustöyssyt. Speed bump. Mikä se on suomeksi? No, puhutaan nyt nopeustöyssystä. Tämän töyssyn jälkeen Mersu hiljensi kävelyvauhtiin ja ohjasi epämääräisesti penkan puolelle. Matka kuitenkin jatkui hiljaista vauhtia. Joko Mesestä meni jotain rikki tai kuski oli kännissä. Epäilen jälkimmäistä. Hän ei vilkuttanut tien sivuun van törötteli tien oikeassa reunassa kävelyvauhtia eteenpäin. Autolla olisin joutunut etsimään parempaa ohituspaikkaa, mutta pääsin Erkillä kätevästi ohittamaan Mersu-miehen juurikaan käymättä vastaantulijan kaistalla.
Mersu-miehen jännän ajelun vuoksi menetin näköyhteyden toiseen Kilosta tulleeseen mahdolliseen työmatkamotoristiin. Tarina ei kerro, olisiko mies peräti ajanut Vapaalaan saakka. Ehkä hänkin pitää blogia. Ja ehkä hänkin suunnittelee auton ostoa.
Johan jaarittelin. Ei vaikuta kovin mielenkiintoisilta nämä jutut. No, joka tapauksessa kun pääsin kotiin, tarkastin lämpötilan. Se oli +6 astetta. Varmaan hyvässä lykyssä pystyisin ajelemaan moottoripyörällä vielä parinkin viikon päästä, mutta touhu muuttuu koko ajan vaarallisemmaksi, kylmemmäksi ja lähtö-epävarmemmaksi. Ja vaarallisemmalla en tarkoita Mersu-miehiä, vaan jäätä.
Mainittakoon vielä se, että Erkki on käynnistynyt esimerkillisen hyvin. Aamulla duunin parkkipaikalla se hörähti käyntiin ykösellä.
Tunnisteet:
Erkki,
Espoo,
Inex,
Kawasaki ER-5,
keskikulutus,
lauantai,
lokakuu
perjantai 7. lokakuuta 2011
Talvipesän suunnittelua
Matka: Vapaala-Kirkkonummi-Vapaala
On kaunis, mutta kylmä lokakuinen päivä. Aurinko paistaa, tuulee kovaa ja taivaalla on valkoisia hattarapilviä. Syksyn lehtiä lentelee.
Lehtiä ja oksiakin rapisi visiiriin kun äsken ajelin Kirkkonummelle ja takaisin. Kävin mittanauhan kanssa suunnittelemassa talvipesää Erkille. Koitan sijoittaa sen lapsuudenkotini kellariin. Siellä toissa talvena talvehti Kymco-moponi. Kärpänen sen sijaan joutui viettämään viime talven täällä Vapaalassa parkkihallissa. Oli sillä sentään katto pään päällä ja huppu yllä.
Ainoa kohta, mikä nyt vähän kiikastaa, on kellariin johtavan välioven karmin leveys. Se on tasan 80 cm. Erkin edellinen omistaja oli Unskin kertoman mukaan asentanut Erkkiin leveämmän tangon. Sillä on kuulemma helpompi ajaa ja harjoitella motoristin taitoja. En osaa tähän oikein sanoa juuta enkä jaata, koska en tiedä millaista olisi ajella ER-5:lla, jossa olisi tehtaan tanko.
Tähän väliin täytyy todeta, että kuulostaa varmaan dorkalta kun puhun niin luontevasti Erkistä. Olen jo kertaalleen selittänyt mistä nimi tulee, mutta silti viljelen sitä mielestäni liikaa. Mutta kun se on niin paljon helpompi kirjoittaa ja sanoa kuin Kawasaki ER-5.
Olen silti luottavaisin mielin siitä, että Erkki mahtuu kellariin vaikka karmi onkin kapeampi kuin tanko. Voi sitä vähän kallistaa ja kääntää tankoa, niin pitäisi mahtua. Näppärämpi kaveri varmaan ottaisi tangon irti, mutta siihen tarvittaisiin jo vähän liikaa näppäryyttä. En sitä suotta viitsi irroitella etten vahingossa muuta mitään vaijerien kireyksiä tai muuta sellaista kun MP-Controlin Sami sen kytkinvaijerinkin juuri sääti.
Oli ihan kiva ajella. Kova tuuli rajoitti haluja ajaa yli 80 km/h. Ja ajoviima. Lähdin menomatkalle liian optimistisessa varustuksessa ja nenä vuosi jo pahasti Kirkkonummelle saavuttuani. Paluumatkalle laitoin pitkähihaisen paidan, paksumman kaulurin ja välihousut, niin eipähän viimoitellut enää.
On kaunis, mutta kylmä lokakuinen päivä. Aurinko paistaa, tuulee kovaa ja taivaalla on valkoisia hattarapilviä. Syksyn lehtiä lentelee.
Lehtiä ja oksiakin rapisi visiiriin kun äsken ajelin Kirkkonummelle ja takaisin. Kävin mittanauhan kanssa suunnittelemassa talvipesää Erkille. Koitan sijoittaa sen lapsuudenkotini kellariin. Siellä toissa talvena talvehti Kymco-moponi. Kärpänen sen sijaan joutui viettämään viime talven täällä Vapaalassa parkkihallissa. Oli sillä sentään katto pään päällä ja huppu yllä.
Ainoa kohta, mikä nyt vähän kiikastaa, on kellariin johtavan välioven karmin leveys. Se on tasan 80 cm. Erkin edellinen omistaja oli Unskin kertoman mukaan asentanut Erkkiin leveämmän tangon. Sillä on kuulemma helpompi ajaa ja harjoitella motoristin taitoja. En osaa tähän oikein sanoa juuta enkä jaata, koska en tiedä millaista olisi ajella ER-5:lla, jossa olisi tehtaan tanko.
Tähän väliin täytyy todeta, että kuulostaa varmaan dorkalta kun puhun niin luontevasti Erkistä. Olen jo kertaalleen selittänyt mistä nimi tulee, mutta silti viljelen sitä mielestäni liikaa. Mutta kun se on niin paljon helpompi kirjoittaa ja sanoa kuin Kawasaki ER-5.
Olen silti luottavaisin mielin siitä, että Erkki mahtuu kellariin vaikka karmi onkin kapeampi kuin tanko. Voi sitä vähän kallistaa ja kääntää tankoa, niin pitäisi mahtua. Näppärämpi kaveri varmaan ottaisi tangon irti, mutta siihen tarvittaisiin jo vähän liikaa näppäryyttä. En sitä suotta viitsi irroitella etten vahingossa muuta mitään vaijerien kireyksiä tai muuta sellaista kun MP-Controlin Sami sen kytkinvaijerinkin juuri sääti.
Oli ihan kiva ajella. Kova tuuli rajoitti haluja ajaa yli 80 km/h. Ja ajoviima. Lähdin menomatkalle liian optimistisessa varustuksessa ja nenä vuosi jo pahasti Kirkkonummelle saavuttuani. Paluumatkalle laitoin pitkähihaisen paidan, paksumman kaulurin ja välihousut, niin eipähän viimoitellut enää.
torstai 6. lokakuuta 2011
Koeajolla
Olen pääsääntöisesti pitänyt sen linjan, että kirjoitan niinä päivinä, joina moottoripyöräilen. Eli, että olisi jotain ajelun jälkeisiä fiiliksiä, mistä kirjoittaa.
Tänään en kuitenkaan ajanut moottoripyörällä, vaan autolla. Kävin koeajolla ja olen lähempänä kuin koskaan tulla ensimmäistä kertaa elämässäni auton omistajaksi.
Oli ilkeän sateinen päivä kun olin koeajolla Malmin ja Oulunkylän hoodeilla. Vastaan tuli Kawasaki ER-6 kuskeineen. Ei moikkausta. Motoristi ajoi muuten kaistojen välissä. Pirun motoristit kun eivät osaa käyttäytyä. No, hänellä oli varmaan kiire kotiin kun oli visiiri niin huurussa.
No, huurtui se autokin kun sisällä oli minun lisäkseni myyjä-Juha ja takapenkillä makutuomareina vanhempani. En tehnyt vielä Juhan kanssa kauppoja kun oli vähän epäselvyyksiä siitä, mitä huoltoja autolle oli suoritettu. Hän lupasi selvittää.
Povarissani polttelee nyt tukku rahaa, jonka jo olin varannut auton ostoon.
Mutta nyt lopetan auto-aiheiset kirjoittelut tältä erää tähän. Ihan väärään blogiin tällaisia kirjoittelen. Jos kaupat syntyvät, niin pitänee perustaa Talviautoilijan päiväkirja.
Tänään en kuitenkaan ajanut moottoripyörällä, vaan autolla. Kävin koeajolla ja olen lähempänä kuin koskaan tulla ensimmäistä kertaa elämässäni auton omistajaksi.
Oli ilkeän sateinen päivä kun olin koeajolla Malmin ja Oulunkylän hoodeilla. Vastaan tuli Kawasaki ER-6 kuskeineen. Ei moikkausta. Motoristi ajoi muuten kaistojen välissä. Pirun motoristit kun eivät osaa käyttäytyä. No, hänellä oli varmaan kiire kotiin kun oli visiiri niin huurussa.
No, huurtui se autokin kun sisällä oli minun lisäkseni myyjä-Juha ja takapenkillä makutuomareina vanhempani. En tehnyt vielä Juhan kanssa kauppoja kun oli vähän epäselvyyksiä siitä, mitä huoltoja autolle oli suoritettu. Hän lupasi selvittää.
Povarissani polttelee nyt tukku rahaa, jonka jo olin varannut auton ostoon.
Mutta nyt lopetan auto-aiheiset kirjoittelut tältä erää tähän. Ihan väärään blogiin tällaisia kirjoittelen. Jos kaupat syntyvät, niin pitänee perustaa Talviautoilijan päiväkirja.
keskiviikko 5. lokakuuta 2011
Kaikki hyvin, loppu hyvin?
Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
En sentään juuri tänään lopeta moottoripyöräilyä, mutta esimerkiksi tänään olisi ollut hyvä päivä lopettaa. Jäi hyvä mieli.
Ajelin juuri töistä kotiin pitkin öistä Turun motaria ja Kehä ykköstä. Oli ihan mukavaa moottoripyöräillä. Tarkistin kotona lämpötilan: +10 celcius-astetta. Ei varsinaisesti tullut kylmä kotimatkalla, mutta kaulasta ehkä vähän veti. Tai ehkä enemmänkin kypärän alta naamaan. Ehkä olisi tullut oikeasti kylmä jos olisin ajanut pidemmän matkan.
Kotoa lähtiessä Erkki käynnistyi tokalla ja duunista lähtiessä ykösellä. Ei siis paha suoritus senkään puolesta.
Asiasta toiseen, pohdiskelin taas kotimatkalla, että kuinkahan kestävä Erkki on. Sitä tulee mietittyä aika usein. Tai yleensäkin koneiden käyttöikää. Mikä moottoripyörässä sitten menee niin rikki, ettei sitä lopulta enää kannata korjata?
Kun kysyin asiaa aikoinaan Tuusmotorin Unskilta, Erkin myyjältä, hän vastasi optimistisesti, että: "Ajelet sillä niin kauan, että kyllästyt. Sitten sun lapset ajavat sillä niin kauan, että nekin kyllästyvät. Sitten jos se menee rikki, niin tuot meille huoltoon ja me korjataan." Kuulostaa miellyttävältä utopialta.
Oli Erkin käyttöikä mikä tahansa, nousen sen satulaan vielä ensi keväänäkin. Sillä on nyt ajettu karvan alle 41 000 km. Nettimotossa olen nähnyt ER-5:ia, joilla on ajettu 80 000 km. Ja ihan saman näköisessä kunnossa ne ovat ulkoisesti kuin oma Erkkini. Täytyy vaan noudattaa Unskin neuvoa, että pitää huoltaa säännöllisesti. Ehkä se neuvo menikin enemmän niin, että pitää huoltaa ennakoivasti eikä vasta korjata jos jokin menee rikki.
En sentään juuri tänään lopeta moottoripyöräilyä, mutta esimerkiksi tänään olisi ollut hyvä päivä lopettaa. Jäi hyvä mieli.
Ajelin juuri töistä kotiin pitkin öistä Turun motaria ja Kehä ykköstä. Oli ihan mukavaa moottoripyöräillä. Tarkistin kotona lämpötilan: +10 celcius-astetta. Ei varsinaisesti tullut kylmä kotimatkalla, mutta kaulasta ehkä vähän veti. Tai ehkä enemmänkin kypärän alta naamaan. Ehkä olisi tullut oikeasti kylmä jos olisin ajanut pidemmän matkan.
Kotoa lähtiessä Erkki käynnistyi tokalla ja duunista lähtiessä ykösellä. Ei siis paha suoritus senkään puolesta.
Asiasta toiseen, pohdiskelin taas kotimatkalla, että kuinkahan kestävä Erkki on. Sitä tulee mietittyä aika usein. Tai yleensäkin koneiden käyttöikää. Mikä moottoripyörässä sitten menee niin rikki, ettei sitä lopulta enää kannata korjata?
Kun kysyin asiaa aikoinaan Tuusmotorin Unskilta, Erkin myyjältä, hän vastasi optimistisesti, että: "Ajelet sillä niin kauan, että kyllästyt. Sitten sun lapset ajavat sillä niin kauan, että nekin kyllästyvät. Sitten jos se menee rikki, niin tuot meille huoltoon ja me korjataan." Kuulostaa miellyttävältä utopialta.
Oli Erkin käyttöikä mikä tahansa, nousen sen satulaan vielä ensi keväänäkin. Sillä on nyt ajettu karvan alle 41 000 km. Nettimotossa olen nähnyt ER-5:ia, joilla on ajettu 80 000 km. Ja ihan saman näköisessä kunnossa ne ovat ulkoisesti kuin oma Erkkini. Täytyy vaan noudattaa Unskin neuvoa, että pitää huoltaa säännöllisesti. Ehkä se neuvo menikin enemmän niin, että pitää huoltaa ennakoivasti eikä vasta korjata jos jokin menee rikki.
maanantai 3. lokakuuta 2011
Kausi on kohta ohi
Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
Lähdin töihin hyvillä mielin vaikka satoi kovasti. Tulevat pakkaskelitkään eivät huolettaneet laisinkaan kun olin viikonlopun aikana päättänyt, että ostaisin auton.
Tai ainakin olin todennut, että auton ostaminen olisi mahdollista. Nettiautosta löysin lukuisia huokeita ajopelejä.
Totesin myös nettiä selaillessani, että Erkkiä ei nyt syksyllä kannattaisi missään tapauksessa myydä. Kawasaki ER-5:n hinnat olivat todella alhaalla. Nettimotossa oli useita Erkin siskoja ja veljiä ja edullisimmat hinnat pyörivät 1700 € paikkeilla. Ihan sikahalpaa! Eli jos joku tarvitsisi moottoripyörää ensi vuodeksi, niin nyt kannattaisi tehdä kaupat.
Ja ehkä olen turhaan vähän moittinut Erkkiäni. Tänään työmatkoilla vastaan ajoi vain yksi muu motoristi. Ei kait kannata taistella tosiasioita vastaan. Moottoripyöräkausi alkaa olla ohi.
Lähdin töihin hyvillä mielin vaikka satoi kovasti. Tulevat pakkaskelitkään eivät huolettaneet laisinkaan kun olin viikonlopun aikana päättänyt, että ostaisin auton.
Tai ainakin olin todennut, että auton ostaminen olisi mahdollista. Nettiautosta löysin lukuisia huokeita ajopelejä.
Totesin myös nettiä selaillessani, että Erkkiä ei nyt syksyllä kannattaisi missään tapauksessa myydä. Kawasaki ER-5:n hinnat olivat todella alhaalla. Nettimotossa oli useita Erkin siskoja ja veljiä ja edullisimmat hinnat pyörivät 1700 € paikkeilla. Ihan sikahalpaa! Eli jos joku tarvitsisi moottoripyörää ensi vuodeksi, niin nyt kannattaisi tehdä kaupat.
Ja ehkä olen turhaan vähän moittinut Erkkiäni. Tänään työmatkoilla vastaan ajoi vain yksi muu motoristi. Ei kait kannata taistella tosiasioita vastaan. Moottoripyöräkausi alkaa olla ohi.
lauantai 1. lokakuuta 2011
Hätäinen kertomus mopoilusta
Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
Menomatka oli kuin jostain muusta blogista. Siinä ei ollut mitään työmatkamotoristin syyspäiväkirjalle ominaista. Lämpötila oli parinkymmenen asteen tietämissä, aurinko paistoi ja Erkki hörähti iloisesti käyntiin ensimmäisellä startin painalluksella.
Minulla ei ole mitään valitettavaa. Kummallista eikö totta? Matkalla töihin tai sieltä takaisin ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Normi perjantai kait. Tai normi niille, joille viikonpäivät merkitsevät sitä, että lauantai ja sunnuntai ovat automaattisesti vapaat.
Eli lopputulemana voisin tästä päivästä summata, että moottoripyöräily oli kivaa.
Koska kirjoittamiselle budjetoimani aikaslotti ei vielä täyttynyt, niin voisin vaikka kertoa mopostani. Ja siis ihan oikeasta moposta. Jotkut tuttavani puhuvat mopoista ja mopoilusta, vaikka tarkoittavat oikeasti moottoripyöriä. Koitan olla sekoittamatta näitä kahta asiaa. En siksi, että haluaisin jotenkin lesoilla sillä, että omistan nyt moottoripyörän vaan yksinkertaisesti siksi, että jotkut ihmiset, myös aikuiset, todella ajavat mopoilla.
Ostin mopon kun olin jo täyttänyt 30 vuotta. Toiset ostavat Audi TT:n, mutta minä ostin mopon. Enkä mitä tahansa mopoa, vaan Tekniikan Maailman testivoittajan Kymco Agility Fat 50 -merkkisen mopon. Sillä ajelin tasan kaksi vuotta sitten samaan duuniin, jossa nyt olen.
Kun ostin mopon, ajattelin, että ajelen sillä ainakin pari vuotta. Olihan siinä kahden vuoden takuukin, koska sen uutena ostin. En ollut eläissäni ennen ajanut mopolla ennen kuin Biketeamin pihassa kun kaupat oli jo tehty. Tuliko vaaratilanteita? No varsinaisesti ei. Tosin täytyy myöntää, että paremminkin olisin voinut olla valmistautunut. Vaikka mentaaliharjoituksella olin totuttautunut ajatukseen, että kaasua väännetään kahvasta ja käsijarruilla jarrutetaan, ei motoriikka silti heti totellut täydellisesti. Olihan vauhti paljon kovempi kuin mitä polkupyörällä ajetaan. Ja Kymco kuitenkin painoi noin sata kiloa.
Miksi sitten nyt ajelen Erkillä vaikka budjetoitu mopoiluaikani olisi juuri vasta päättynyt? Olisin voinut surrata erittäin halpoja kilometrejä pääkaupunkiseudulla kuluttaen keskimäärin 2,7 litraa ysivitosta satasella.
Perustelin moposta luopumisen itselleni sillä, että mopolla jäin autojen jalkoihin jopa taajamassa. Ja sillä, että mopolla oli turvattoman tuntuista ajaa kevyenliikenteenväylällä jalankulkijoiden ja lastenrattaiden seassa. Ääneen en maininnut, että olisihan se kivempaa jos mopo kulkisi kovempaa ihan vain sen vauhdin takia. Tavallaan se ei ollutkaan yksi syistä. Vauhti pelotti minua, koska tiesin, että mopollakin voisi ajaa kuolettavan onnettomuuden.
No nyt aikaslottini kirjoittamiselle päättyi kuin seinään. Enkä vieläkään päässyt Kärpäseen asti. Mutta kerron siitäkin vielä joskus. Sen verran voin paljastaa, ettei Kärpänen ollut mopo.
Menomatka oli kuin jostain muusta blogista. Siinä ei ollut mitään työmatkamotoristin syyspäiväkirjalle ominaista. Lämpötila oli parinkymmenen asteen tietämissä, aurinko paistoi ja Erkki hörähti iloisesti käyntiin ensimmäisellä startin painalluksella.
Minulla ei ole mitään valitettavaa. Kummallista eikö totta? Matkalla töihin tai sieltä takaisin ei tapahtunut mitään mainitsemisen arvoista. Normi perjantai kait. Tai normi niille, joille viikonpäivät merkitsevät sitä, että lauantai ja sunnuntai ovat automaattisesti vapaat.
Eli lopputulemana voisin tästä päivästä summata, että moottoripyöräily oli kivaa.
Koska kirjoittamiselle budjetoimani aikaslotti ei vielä täyttynyt, niin voisin vaikka kertoa mopostani. Ja siis ihan oikeasta moposta. Jotkut tuttavani puhuvat mopoista ja mopoilusta, vaikka tarkoittavat oikeasti moottoripyöriä. Koitan olla sekoittamatta näitä kahta asiaa. En siksi, että haluaisin jotenkin lesoilla sillä, että omistan nyt moottoripyörän vaan yksinkertaisesti siksi, että jotkut ihmiset, myös aikuiset, todella ajavat mopoilla.
Ostin mopon kun olin jo täyttänyt 30 vuotta. Toiset ostavat Audi TT:n, mutta minä ostin mopon. Enkä mitä tahansa mopoa, vaan Tekniikan Maailman testivoittajan Kymco Agility Fat 50 -merkkisen mopon. Sillä ajelin tasan kaksi vuotta sitten samaan duuniin, jossa nyt olen.
Kun ostin mopon, ajattelin, että ajelen sillä ainakin pari vuotta. Olihan siinä kahden vuoden takuukin, koska sen uutena ostin. En ollut eläissäni ennen ajanut mopolla ennen kuin Biketeamin pihassa kun kaupat oli jo tehty. Tuliko vaaratilanteita? No varsinaisesti ei. Tosin täytyy myöntää, että paremminkin olisin voinut olla valmistautunut. Vaikka mentaaliharjoituksella olin totuttautunut ajatukseen, että kaasua väännetään kahvasta ja käsijarruilla jarrutetaan, ei motoriikka silti heti totellut täydellisesti. Olihan vauhti paljon kovempi kuin mitä polkupyörällä ajetaan. Ja Kymco kuitenkin painoi noin sata kiloa.
Miksi sitten nyt ajelen Erkillä vaikka budjetoitu mopoiluaikani olisi juuri vasta päättynyt? Olisin voinut surrata erittäin halpoja kilometrejä pääkaupunkiseudulla kuluttaen keskimäärin 2,7 litraa ysivitosta satasella.
Perustelin moposta luopumisen itselleni sillä, että mopolla jäin autojen jalkoihin jopa taajamassa. Ja sillä, että mopolla oli turvattoman tuntuista ajaa kevyenliikenteenväylällä jalankulkijoiden ja lastenrattaiden seassa. Ääneen en maininnut, että olisihan se kivempaa jos mopo kulkisi kovempaa ihan vain sen vauhdin takia. Tavallaan se ei ollutkaan yksi syistä. Vauhti pelotti minua, koska tiesin, että mopollakin voisi ajaa kuolettavan onnettomuuden.
No nyt aikaslottini kirjoittamiselle päättyi kuin seinään. Enkä vieläkään päässyt Kärpäseen asti. Mutta kerron siitäkin vielä joskus. Sen verran voin paljastaa, ettei Kärpänen ollut mopo.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)