Matka: töihin Vapaala-Kilo
Kun lähdin yhdentoista jälkeen yöllä töihin ajattelin vain, että onpa huono ilma. En ajatellut, että on esimerkiksi sateisinta, mitä on ikinä moottoripyöräillessäni ollut.
Jotenkin vettä tuli taivaalta todella reilusti. Huomasin sen pian. Kaduilla oli virtaavaa vettä todella paljon. Useisiin paikkoihin oli muodostunut auton renkaiden myötäiset vesiurat. Lisäksi oli pimeää ja kylmää. Tie oli jo edellisten asioiden vuoksi liukas. Oman lisänsä liukkauteen toivat syksyn lehdet.
Visiiri huurustui todella pahasti. Ilmanvaihtoritilöiden kautta tuli silloin tällöin kylmä tippa päähäni.
Onneksi tiet olivat autiot. Näkyvyys kypärän sisältä oli erittäin huono. Pelkästään äskeisen ajokerran huono näkyvyys on yksin syy lopetella moottoripyöräkausi mahdollisimman pian. Voin todeta, että onnettomuusriski oli huonon näkyvyyden vuoksi huomattavasti kasvanut. Lisäksi jos jokin ääritilanne olisi kohdalle sattunut, olisi liukkaus varmasti aiheuttanut jonkin jännän seurauksen jarrutukseen.
Pysäköin Erkin tutuksi tulleen lipan alle. Onneksi en joudu jättämään sitä duunin parkkipaikalla suoraan taivasalle. Tämän yön vesisuihku olisi ollut tarpeeton muutenkin herkkien sähkölaitteiden huuhtelu.
Olen järkeillyt, että sinänsä pelkkä märkä ajo ei ole niin paha kuin seisottaa pyörää kylmänä sateessa. Ajon jälkeen moottori on niin kuuma, että se hohkaa pyörän tärkeimmät kohdat kuiviksi.
Kovassa sateessa tuli todettua varusteistani sen verran, että omistamani MP-asun saappaat eivät olekaan vedenpitävät. U:n muotoisesta tikkauksesta muodostui vasemman jalan sukkaani U:n muotoinen märkä rantu. Olin tästä yllättynyt, koska olin mielestäni ostanut vedenpitävät saappaat. Hyvä toisaalta, että kastuminen tapahtui näin lyhyellä matkalla, niin osaan varautua tulevaisuuden varalle jos olen ensi ajokaudella lähdössä pitkälle mp-reissulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti