Matka: Vapaala-Kilo-Vapaala
Adjektiivit loppuvat kesken kun kuvailen kylmeneviä syyssäitä. Tai siltä ainakin tuntuu. Edelleenkään mitään kovin dramaattista kerrottavaa ei ole, syksy vaan koko ajan kylmenee. Kun tulin töistä kotiin oli mittarissa +2,4 astetta. Ei siis ollut mikään ihme, että tuntui kylmältä..
Erkki yrittää ilmeisesti jättää itsestään hyvän loppuvaikutelman talveksi, koska on ihmeen nätisti käynnistynyt. Duunin pihassa kahden asteen lämpötilassa se hörähti käyntiin ensimmäisellä käynnistyksellä. Lähes samankaltaisen tilanteen jo kertaalleen aikasemmin kirjasin, eli ei siis mitään dramaatttista tässäkään.
Yleisistä motoristin fiiliksistä voisin todeta sen verran, että loppujen lopuksi olen kovin tyytyväinen ostokseeni, eli ER-5:een, Erkkiin. Se on mielestäni vanha, mutta se toimii yllättävän hyvin. Se oli edullinen. Minulla ei todellisia ongelmia ole pyörän kanssa vielä ollut ja ne ongelmat, joita olen kokenut, ovat johtuneet tietämättömyydestäni. Vaikka pauketta ja jurnutusta on ollut, olen lähes aina päässyt liikkeelle. Sen yhden kerran pistän tietämättömyyteni piikkiin. Kyllä kuskin pitäisi olla kärryillä siitä minkälaisia liikkeellelähdön estoja pyörästä löytyy.
Ehkä käsitykseni siitä, mikä on vanha laite tai kone, on muuttumassa. Olosuhteiden pakosta, eli lompakkoni ohuudesta johtuen, ostin kolmetoistavuotiaan Kawasaki ER-5:n. Niille, jotka haluaisivat aloittaa moottoripyöräilyn, mutta ajattelevat lajin harrastamisen olevan kallista voin kertoa, että hommaan pääsee kiinni edullisestikin. Toki kaikki on suhteellista, mutta mielestäni pari tuhatta euroa noinkin pätevästä moottoripyörästä on halpa hinta. Uusi vastaava olisi kuitenkin maksanut lähes kymppitonnin.
Yövuoron ylivirittämät aivoni eivät nyt pysty parempaan. Tavallaan haluaisin kertoa jonkin suuren oivalluksen moottoripyöräilystä, mutta mitään kreisiä ei nyt tule mieleen. Ei mitään todellisuutta kummallisempaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti