perjantai 16. syyskuuta 2011

Bussilla kotiin

Matka: töihin Vapaala-Kilo

No niin. Pyörä on Kilossa ja minä Vapaalassa.

Oli tosi hauskaa lähteä yövuoron jälkeen tallustamaan Keran juna-asemalle täydellisessä härövarustuksessa ja tukka pystyssä.

Yövuoron jälkeen Kilossa kone käynnistyi iloisesti ja lämpeni tasaiseen käyntiin. Mutta pyörä ei vaan millään lähtenyt liikkeelle. Se teki saman, mitä pari päivää sitten portilla. Nyt olen siinä käsityksessä, että kyse ei ole mistään nesteen haihtumisesta tai tukkoisuudesta vaan sähköviasta. Veikkaan, että pyörä luulee jalan olevan alhaalla, vaikka se ei ole. Kyseinen ongelma kun on aina ilmennyt silloin kun pyörä on käynyt sivujalalla esimerkiksi portin avaamisen yhteydessä.

On sinänsä kiva, että tähän Kawasakin malliin on rakennettu ajonesto jos jalka on alhaalla. Motoristi voisi aiheuttaa itselleen ja pyörälleen suurta vahinkoa jos ehtisi kiihdyttää kovaan vauhtiin ja kaartaa sitten vasemmalle jalka alhaalla. Kaatuisihan siinä. Mutta kiva olisi myös jos jalassa oleva kytkin toimisi niin kuin pitäisi.

Nolotti palata takaisin sisälle prätkäkamat päällä. Janne, yksi aamuvuoron kameramiehistä, sanoi "Lähe nyt jo nukkumaan", kun hän luuli minun palanneen hoitamaan jotain työasiaa.

Kuoriuduin ajovarusteista hiki päässä. Kylmän kelin ajovehkeet vastaavat eristykseltään pakkassään toppavarusteita ja niissä tulee heti hiki jos motoristi ei saa viilennysta ajoviimasta. Toisaalta varusteiden pitää olla paksut, että viimassa kuski pysyy normaalilämpötilassa. Mietin missä vermeissä sitten lähtisin junalle. T-paidassani luki tuotannon nimi edessä ja takana liian isolla. En halunnut lähteä se päällä häröilemään ruuhkajunaan. Myös ajosaappaat olivat paksut ja kuumat. Vitutti ja väsytti. Ehkä enemmän väsytti. Olin valvonut viimeiset 24 tuntia.

Matkustelin sitten neljän euron seutulipun voimalla Kerasta junalla Leppävaaraan ja sieltä bussilla Vapaalaan. Seuranani koululaiset ja työmatkalaiset. Varustukseni oli sisäkengät, collegeverkkarit ja liian paksu Kawasakin ajotakki. Kypärän ja loput ajokamat jätin duunipaikalle.

Kotiin päästyäni en jaksanut järjestellä pyörän noutoa tai huoltoon vientiä. Menin heti nukkumaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti