Voi ajaminen olla hauskaakin

Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala

Olen toistaiseksi ehkä antanut ymmärtää, että moottoripyöräily olisi pelkkää ongelmista selviytymistä. On totta, että 13-vuotiaalla moottoripyörällä ajaminen syksyn sateissa ja kurassa voi tuottaa omistajalleen haasteita, mutta liittyy toimintaan myös paljon positiivisia asioita.

Tietyllä tasolla moottoripyöräilyä täytyy harrastaa. Vaikka en harrastakaan lajia sen itsensä vuoksi, niin joudun olemaan perillä tietyistä perusasioista. Moottoripyöräilyyn kuuluu olennaisena kuljettajan henkilökohtainen varustus ja moottoripyörän käsittely. Autoiluun verrattuna motoristi joutuu aina pukeutumaan ennen liikkeelle lähtöä. Moni autoilija tai jalankulkija ei ehkä ymmärrä, että moottoripyörän selässä tulee Suomessa lähes aina kylmä. Kesällä on kahden käden sormilla laskettavissa hellepäivät, jolloin motoristin tarkenee hypätä pyörän selkään rantavarustuksessa lisäten siihen pelkän kypärän. Itseasiassa perus Suomen kylmä kesä, jollaisia vielä joskus ennen näitä kummallisia hellekesiä oli, ei välttämättä tarjoa yhtään niin lämmintä päivää, että prätkällä tarkenisi ajaa moottoritienopeutta t-paidassa. Tähän väliin kaikki vanhat motoristit voivat tarjota eriävän mielipiteensä, mutta minä olen äsken sanomaani mieltä.

Mutta, itse asiaan siis. Minun piti kertoa siitä, miksi moottoripyöräily voi olla hauskaa, jopa syksyisenä yönä.

Jokainen matka on eri lailla haaste kuin autolla, varsinkin kun olen vielä aloittelija. Periaatteessa motoristin on mahdollista menettää henkensä joka ikinen kerta kun hän pyörän selkään nousee. No, periaatteessa sama lause pitää paikkansa myös polkupyöräilyssä tai autoilussa, mutta moottoripyöräilyn kohdalla lause on eri lailla totta. Kuinka usein saamme lehdistä lukea, että polkupyöräilijä kaaduttuaan luisui päin liikennemerkkiä ja kuoli? Moottoripyöräilyssä vaarallisinta ei välttämättä ole itse kaatuminen vaan sitten johonkin törmääminen suurella nopeudella.

Hmm.. Edelleen, minun piti kirjoittaa siitä, miksi ajaminen on hauskaa. Tavallaan olinkin tulossa siihen.

Tiedostan moottoripyörää ajaessani, että leikin tulella. Mutta toisaalta tiedostan myös sen, että tekemällä asiat oikein, voin moottoripyörän selässä olla ihan yhtä turvassa kuin auton metallikuoren sisällä tai polkupyörän selässä nopeudessa 25 km/h. Asioiden oikein tekeminen onkin sitten se haaste, josta pitää suoriutua jokaisella kerralla kun liikenteeseen lähtee.

Tavallaan hauskaa on siis se vastuu, joka minulla on itsestäni motoristina. Jokaisessa moottoripyörässä on niin paljon tehoa, että sillä voi kiihdyttää ja ajaa liian kovaa.

Vuorotyöläisellä on nyt vähän ajatus hukassa.. Kuuluuko blogiteksti julkaista jos ajatus on hukassa? Kyllä pitää, eihän blogi sitten mitenkään eroaisi viimeiseen asti hiotusta romaanista tai raportista.

Palaan moottoripyöräilyn hauskuuteen myöhemmin..