Ruuhkaa ja motarilla ajoa

Matka: Kilo-Kirkkonummi-Vapaala

Aurinko paistoi ja oli kaunis syysiltapäivä kun lähdin töistä Kawasakillani kohti Kirkkonummea. Olin jo pari päivää sitten sopinut äitini kanssa, että menisin käymään kotona päivällisellä.

Erkki käynnistyi ilman pauketta ja puin päälleni liikaa vaatetta. En ole vähään aikaan ajanut kauniilla säällä ja pistin ainakin yhden alusvaatekappaleen liikaa ylleni. Kuumahkoa tunnetta lisäsi se, että tiellä 51 kohti Kirkkonummea iltapäiväruuhka mateli paikoin niin hitaasti, että jouduin laskemaan jopa kerran saappaani maahan. Matka Kirkkonummelle kesti noin 45 minuuttia.

Kehä kolmosen ja tien 51 risteyksessä vastaan tuli Googlen street view -auto. Jos kamera oli päällä ja kuvat päätyvät nettiin, niin valkokypäräisen Kawasaki ER-5:llä ajavan motoristin voi bongata kohta Googlen karttapalvelusta.

Ruuhkassa madellessani mietin moottoripyöräilijän mahdollisuuksia ohittaa ruuhka. Periaatteessa olisin voinut ohittaa liikkuvan jonon joko oikealta tai vasemmalta, mutta en ole vielä koskaan moista harrastanut. En ole varma siitä, mikä on laillilsta ja mikä ei. Ja ehkä laillisuutta enemmän minua huolettaa hätäinen autoilija, joka päättäisikin poiketa jonosta motoristin eteen. Jono kuitenkin melkein koko ajan liikkui ja en loppujen lopuksi kauhean kauaa joutunut hikisestä matelusta kärsimään.

Tie 51 kokee näköjään suuria muutoksia. En paikoitellen tunnistanut missä ajoin, vaikka tie on minulle entisenä kirkkonummelaisena erittäin tuttu. Sinänsä hienoa, että tietä parannetaan, koska pahat työmatkaliikenteen ruuhkat ovat välillä Espoo-Kirkkonummi käsittääkseni ihan arkipäivää.

Kirkkonummella söin vatsan täyteen äidin ja isän laittamaan hyvää ruokaa ja illan hämärtäessä lähdin paluumatkalle kohti Vantaata.

Ruuhkat olivat tietenkin jo hävinneet ja sain ajaa muilta tien käyttäjiltä melko rauhassa.

Kehä kolmosen motariosuuksilla Erkki rullasi kuin ajatus. Itse moottorissa, kunha se käynnistyy, ei ole mitään vikaa. Kawasaki tekee laatukoneita, sen voin allekirjoittaa. Moottori vastasi kaasuun iloisesti. Mukavimmat moottoriäänet ER-5 antaa mielestäni noin yhdeksässä tonnissa. Soundeista tulee mieleen joidenkin vanhojen leffojen, joiden nimiä en nyt saa mieleeni, prätkien äänet. Kolmetoistavuotiaaksi pyöräksi Erkki kulkee itse asiassa yllättävän hyvin.

No, oli miten oli. Kun pääsin kotiin, avasin Nettimoton ja aloin katsomaan uudempien pyörien hintoja. Vaikka Kawasakini kulkeekin hyvin, en jaksaisi elää siinä jännityksessä, mitä kostean ja kylmän ilman käynnistykset minulle tarjoilevat.