Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
Pyörä käynnistyi ensimmäisellä yrittämällä ryyppy täysin auki. Olen todennut, että ryyppy on melkeinpä pakollinen käynnistysapu muilla kuin lämpiminä kesäpäivinä. Ai niin, pyörän malli täytyy mainita, eli se on Kawasaki ER-5 vuosimallia 1998. En tiedä muista pyöristä juuri mitään, tämä on ensimmäinen oikea moottoripyörä, jonka omistan. Toki olihan minulla Kärpänen, mutta kerron siitä vaikka joskus myöhemmin.
Kerran ryypystä aloitin kirjoittamaan, niin jatkanpa nyt vielä sen verran, että ajokortti minulla on ollut yli kymmenen vuotta ja en autoillessani muista koskaan käyttäneeni ryyppyä. Mikä tekee moottoripyörän moottorista sellaisen, että se kaipaa ryyppyä, eli siis rikastinta, jo +15 asteen keleillä? En tiedä. Ehkä joku insinööri kertoo minulle tämän vielä joskus.
Matka Kiloon kesti parikymmentä minuuttia neljän ruuhkassa. Ajelin Pitkäjärventien kautta pikkuteitä pitkin, koska Kehä 1 ja Turun motari ovat tuohon aikaan tukossa. Ehdin jo kertaalleen myöhästyä viime viikolla töistä kun erehdyin Turun motarille.
Puolen yön aikaan paluumatka kotiin alkoi pyörän sammumisella duunipaikan portille. En ollut ilmeisesti lämmitellyt moottoria tarpeeksi. Perkules. Nyt työkaverini luulevat, että en vain osaa ajaa kun autollinen heitä seurasi käynnistelyäni kun tukin portin heidän tieltään. Tai no, tavallaan en osaakaan ajaa. Kyllä moottoripyörän käynnistäminen kuuluu yleiseen ajotaitoon ja en siis osannut lämmittää konetta niin, että se ei sammuisi esimerkiksi duunipaikan portille.
Tästä päästään ensimmäiseen turvallisuusopetukseen. Jo ajo-opettajani, Pulsu, tiesi lämpimän koneen turvallisuusaspektin. Jos kone sammuu esimerkiksi keskelle risteystä, on vaaratilanne lähellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti