Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
Mainittakoon nyt heti provosoivan otsikon takia, että mitään varsinaisia takaiskuja ei moottoripyöräilyssäni tänään tapahtunut. Juttelin vaan tauolla erään kameramiehen, Arskan, kanssa ja hän oli kovin tyytyväinen ajokkiinsa, joka on Toyota Corolla vuosimallia 1992.
Tarvitseeko kaiken olla niin vaikeaa? Onko kivaa joka aamu jännittää, että minkälainen sää on, että pääseekö vielä liikkeelle? Vanhassa autossa voi olla omat ongelmansa, mutta sentään sisällä olisi pääsääntöisesti lämmintä ja kuivaa. Alla olisi nastarenkaat ja renkaita olisi kahden sijaan neljä. Ei olisi riskiä kaatua. Ei tarvitsisi kypärää.
Entäs bussilla? Ei kiitos. Sitten menisin mieluummin vaikka polkupyörällä. Vapaalasta ei mene Kiloon suoraa bussia ja odotusaikojen kera olen polkupyörällä yhtä nopeasti perillä.
Nämä mietteet pääni sisällä lähden huomennakin töihin moottoripyörällä.
Voisin nopesti vielä kertoa moikkailusta. Kesällä oli paikoitellen jopa dorkaa moikkailla joka helvetin motoristille, joka vastaan tuli. Oli kaiken maailman huviajelijoita. Missä he ovat nyt kun hommasta on huvi kaukana? Tänään moikkailin kunnioituksella niitä kahta motoristia, jotka kohtasin. Moikkailusta tuli kerrankin hyvä olo. Tavallaan on siistiä, että joku jakaa ainakin osan niistä fiiliksistä, joita työmatkamotoristina koen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti