Huoltoon tuulihousuissa

Matka: Vapaala-Lintuvaara

Olin jo pari viikkoa sitten varannut pyörälleni huollon. Tuolloin päällimmäisenä mielessä oli pyörän käynnistämiseen liittyvä vika. Starttimoottori ei välillä pyörähtänyt, eli starttikoneisto ei edes inahtanut kun painoin starttinappia. Tämän vian takia Erkki ei tosin koskaan ehtinyt jättää tielle vaan pääsin yleensä liikkeelle toisella tai kolmannella käynnistämisellä. Tämä vika ei siis liittynyt sivuseisontatukeen vaan oli ilmennyt jo aiemmin.

Tähän väliin täytyy todeta, että lempinimi Erkki pyörämallille Kawasaki ER-5 ei todellakaan ole minun keksintöni. Miksi nimeäisin pyöräni Erkiksi kun siitä ensimmäisenä tulee mieleen ylä-asteen rehtorini Kirkkonummella? No, tsekkaa vaikka netistä, porukka kutsuu ER-5:sta Erkiksi.

Startti-vika ei ollut ainoa syy miksi huollon varasin. Kytkinkahva oli alkanut naksumaan ja pelkäsin kytkinvaijerin olevan rikki. Jos ymmärrän asian oikein, niin kytkinvaijerin kokonaan rikkoutuessa kytkin kytkee koko ajan eli vaihdetta ei oikein saa vaihdettua. Pyörä vaan jatkaisi matkaansa viimeisellä kytketyllä vaihteella eikä pysähtyisi ennen kuin esteeseen tai kun virrat kääntäisi avaimesta pois. Mahdolliset onnettomuusskenaariot, joita mielessäni rakentelin, osittain vauhdittivat huoltoajan varaamista.

Kolmas vika, jonka MP-Controllin ystävälliselle Samille jo puhelimessa luettelin, oli takajarru. Poljin tuntui painuvan koko ajan pidemmälle alas ja toisaalta jarruteho tuntui koko ajan olevan huonompi. Takajarru myös inisi jarrutettaessa ikävästi.

Minulla oli vapaapäivä ja nukuin yövuoroputken rasittamana puolille päivin. Ilman aamukahvia tai muita valmisteluja puin päälleni kevyen härövarustuksen, jolla uskoin selviäväni muutaman kilometrin matkan Lintuvaaraan ja sieltä bussilla takaisin kotiin. En yleensä ikinä ajanut lenkkareissa, mutta nyt tein poikkeuksen. Lupasin itselleni, etten ajaisi yli 60 km/h, mikä pienentäisi riskiä pyöräyttää nilkka ympäri mahdollisessa onnettomuustilanteessa. Vapaalasta Lintuvaaraan pääsi pikkuteitä ja suurimman osan ajasta ajoin niin hiljaa, että mopoilija olisi voinut ohittaa minut.

MP-Control -niminen moottoripyörien huoltoon erikoistunut liike löytyi Lintuvaaran perukoilta pienen teollisuusalueen keskeltä. Tai en tiedä kuuluuko se enää Lintuvaaraan, mutta ainakin kaikki kadunnimet olivat lintu sitä ja pikkulinnunraitti tätä.

Teollisuushalli ympäristöineen näytti paikalta, jossa voisi milloin vain ilman lavastamista kuvata kohtauksen esimerkiksi MacGyveriin. Paikalle olisi majoittautunut ryhmä pahiksia ja he pitivät Pete Thortonia panttivankinaan. Alue oli sopivan syrjäinen ja ränsistynyt, että siellä pystyi rauhassa suorittaa pahuuksiaan. Ihmemies-MacGyver käynnistäisi jonkin pihalla olevista osittain puretuista autoista ja ajattaisi sen päin teollisuushallin seinää. Tukehduttavalla kemikaalilla hän tainnuttaisi rikollisjoukon, mutta pelastaisi Pete Thortonin, jota kemikaali vain vähän yskittäisi.

Takaisin tosielämässä jätin Erkin sivujalalle MP-Controllin hallin eteen ja menin sisään avonaisesta ovesta. Hallissa oli 20-30 käytettyä mopoa, piikkiskootteria ja moottoripyörää. Muutamassa oli hintalappu ja pyörän perustiedot. Huollon lisäksi kaverit näköjään myös myivät pyöriä. Hallin reunassa oli pieni asiakastiski, jonka takaa näkyi huoltoalueen tilat. Tunnistin miehen tiskin takana Samiksi, koska sama ääni oli ottanut ajanvaraukseni vastaan. Sami puhui puhelimessa asiakkaan kanssa, jonka sammunut skootteri piti noutaa jostain kotiosoitteesta.

Samin lopetettua puhelunsa hän pääsi palvelemaan minua. Hän kirjoitti vikakuvauksen koneelle vasemmalla kädellä oikean ollessa niin rasvainen, että hän ei ilmeisesti halunnut lopullisesti tuhota firman näppäimistöä. Hän ystävällisesti kysyi minulta oliko huollolla kiire. Vastasin, että käytän pyörää työmatkaliikenteeseen, että joudun sitten menemään bussilla. Sami lupasi, että huolto hoidetaan mahdollisimman nopeasti, mutta siinä saattaisi mennä pari päivää jos he joutuisivat tilaamaan joitakin erikoisosia.

Härövatustukseni, johon kuuluivat tuulihousut, lenkkarit ja nahkatakki osoittautuivat matkan kokonaisuuden kannalta erinomaiseksi vaihtoehdoksi. Ajaessa ei tullut kylmä ja toisaalta bussissa matkalla kotiin ei tullut kuuma. Kypärän ja kaulabuffin jätin Erkin takaboksiin ja ne odottavat nyt Lintuvaarassa.