Ehkä otsikko on hieman harhaanjohtava. Ihan MacGyver-tason ihmeitä en pyörälleni tehnyt, mutta pääsin silla kuitenkin liikkeelle. Ja uskoakseni korjasin vian.
Varsinaista vikaa ei edes ollut, vaan kyse oli huollon puutteesta. Ajonesto toimii niin, että kun sivujalka on alhaalla, painaa jalka mäntää, joka painaa sähkökytkintä, joka sitten katkaisee pyörästä virrat jos sillä yrittää lähteä liikkeelle. Tämä kyseinen mäntä oli ajan saatossa ja syksyn kurakeleillä vähän jumiutunut.
Aluksi kun saavuimme Marjon kanssa autolla duunipaikkani parkkipaikalle, en tiennyt mitä muka aloin yrittämään tehdä. Olin yrittänyt saada paikalle sähköinsinöörikavereistani Juhaa ja Jussia, mutta kummallakin oli menoa. Asetuin makaamaan pyörän viereen niin, että näin metallinvärisen männän, joka jöpötti kumisukassa pyörän alla. Kokeilin sivujalan liikerataa ja jalka painoi mäntää. Mäntä ei vain palautunut kunnolla vaikka jalan veti takaisin sivulle. Vian korjausvälineinä toimivat vanhat kalsarit ja ketjurasva. Kalsareilla putsasin kumitulpan ja tapin, jonka jälkeen suihkutin hyvän määrän öljyä mäntään. Painelin mäntää sisään ja vedin kokonaan ulos ja pikkuhiljaa öljyn liukastamana se alkoi toimimaan niin kuin pitikin.
Hain kypärän ja loput ajovehkeet duunipaikan naulakosta ja ajelin prätkällä tieheni. Marjo ajoi autolla perässä. Matkalla kotiin kaikki toimi niin kuin pitikin ja liikkeellelähtöongelma näyttäisi nyt olevan ratkaistu. Pari pikkuvikaa pyörässä vielä on, joiden takia olen varannut huollon ylihuomiseksi. Kerron niistä vaikka huoltokäynnin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti