Kyysäämistä

Matka: töihin ja iltaohjelmaan Vapaala-Kilo-Lintuvaara-Konala-Vapaala

Kilometrejä ei paljoa kerry, vaikka sitä tuleekin surrattua pääkaupunkiseudulla edes takas. Hain töiden jälkeen motoristikaverini Jannen MP-Controlin pihasta ja ajelimme Erkillä kaksi päällä Konalaan pelailemaan.

Taajaman hidasajelu kaveri kyydissä olikin ehkä päivän kohokohta. Koko lajin harrastaminen sai ihan uusia ulottuvuuksia kun pyörän selässä oli 200 kg lihaa ja varusteita.

Janne istui takana ja minä ajoin. Matka Konalaan oli lyhyt, mutta haasteellinen. Varsinaisia vaaratilanteita emme kohdanneet, mutta olisimme käyneet kokonaisuutena esimerkiksi fysiikantunnille, jossa esitellään hyrrävoiman ominaisuuksia. Homman nimi on se, että moottoripyörä pysyy sitä paremmin pystyssä, mitä kovempaa sillä menee. Siis hyrrävoimien puolesta. En tässä puutu siihen, mitä vaaroja vauhti mahdollisesti aiheuttaa.

Janne kyydissä oli Erkin painopiste jossain ihan muualla, mitä normaalisti kun ajan yksin. Matkustajan penkki on paljon ylempänä kuin kuljettajan. Niin kuin suurin osa muistakin moottoripyöristä mitä tiedän, on Kawasakini muotoiltu niin, että matkustalla on omat jalkatapit melko korkealla ja matkustajan ei ole tarkoitus laskea jalkaansa maahan kun moottoripyörä pysähtyy esimerkiksi risteykseen. Tasaisella maalla tässä ei juurikaan esiinny ongelmaa, mutta esimerkiksi eräässä risteyksessä Konalan ja Lintuvaaran rajamailla oli vaikeuksia ottaa koko yhdistelmän paino oikealla jalalla vastaan kun risteyksessä oli yhtä aikaa ylämäki ja kallistus pientareelle. Asfaltti vietti siis jyrkästi penkkaan.

Kiroilin ääneen ja itsekseni visiirin huurun kun matkustimme kohti Konalaa. Teimme vielä ylimääräisen kaarroksen jollekin tuntemattomalle asuinalueelle kun emme oikein tunteneet reittiä. Toisaalta oli hauskaakin ja kiroilun lisäksi myös naureskelimme Jannen kanssa ääneen. Olimme varmaan jonkun mielestä huvittava näky: kaksi isoa miestä täydet moottoripyöräilyvarusteet päällä pienessä tihkusateessa ajamassa ympyrää eksyksissä jossain pihatiellä.

Suoralla Konalantiellä kun vihdoin pääsin kiihdyttämään noin viiteenkymppiin, oli meno oikein tasaista ja vaappumatonta. Hyrrävoimat pääsivät vauhtiin.

Pääsimme lopulta turvallisesti Konalaan, mutta pelien jälkeen jostain syystä Janne ei enää halunnut tulla kyytiini kotimatkalle. Hän valitsi mieluummin erään kaverin vaappumattoman autokyydin.

Erkki on toiminut ja käynnistynyt nyt ihan hyvin ensimmäisellä tai toisella starttausyrityksellä. Olisi kiva tietää vastaavan pyörän omistajilta, että onko tämä enenmmänkin normaalia, vai jokin orastava vika. Mielestäni on epänormaalia jos ei käynnisty ensimmäisellä. Mutta mistäpä minä sitä aloittelevana motoristina tietäisin varmasti. Ehkä kysyn asiasta huoltomieheltä seuraavan käynnin yhteydessä.