Matka: töihin Vapaala-Kilo-Vapaala
Kadut eivät jostain syystä olleet yhtään sen ruuhkaisemmat kuin viime yönä, vaikka nyt meneillään on perjantai-lauantai -yö. Sekä mennessä että tullessa ajokeli oli hyvä.
Lähtiessä Erkki starttasi ensimmäisellä yrityksellä, mutta Kilossa äsken töistä lähtiessä, vasta kolmannella. Veikkaan syyksi kylmää konetta. Ja kosteutta. Illalla satoi ja pyörä sai valitettavasti duuniparkkipaikalla kylmän suihkun. Voisin melkein ottaa tavaksi, että pysäköin sen tästä lähtien teollisuushallin lipan alle vaikka siinä ei parkkiruutua olekaan. Tuskin se siinä on kenenkään tiellä. Viime yönä Erkki käynnistyi ensimmäisellä yrityksellä majailtuaan illan lipan alla.
Ehdin jo mainostamaan, että ajokeli oli hyvä. Tavallaan se oli hyvä, mutta nyt tullessa tie oli vähän märkä. Märkää tietä ei oikeastaan voi lukea hyväksi keliksi. Ajoin kaarteissa ylivarovasti. Moottoripyörällä ei ole samaa pelivaraa kuin autolla. Jos pito lähtee ja ajoneuvo alkaa luisumaan tangentin suuntaan, seuraa siitä prätkällä yleensä kaatuminen. Tai näin ainakin oletan. Autolla pystyy helpostin kokeilemaan pidon rajoja. Mitä nyt pienellä iälläni olen talviautoilua ehtinyt harrastamaan, niin autolla on helppo kokeilla sopivan vauhdin raja siitä, että milloin auto alkaa puskemaan. Sitten vaan himmaa kaasua ja ajo jatkuu sinne minne renkaat näyttävät. Pärrällä en tätä rajaa ole koskaan uskaltanut kokeilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti